PVC-kalvoja käytetään laajalti ajoneuvojen kokonaispinnoituksessa. PVC on kuitenkin kritiikin kohteena. Voidaanko autojen pinnoituksessa tulevaisuudessa luopua polyvinyylikloridista?

Polyvinyylikloridi (PVC) on nykyään autojen teippausalalla vakiintunut materiaali. Viime vuosina on kuitenkin pyritty vähentämään vinyylin käyttöä digitaalipainatuksen painomateriaalina. Sitä pidetään nimittäin ympäristölle haitallisena ja vaikeasti kierrätettävänä. Tässä artikkelissa tarkastellaan PVC:n käytön nykytilaa ajoneuvojen teippauksessa ja selitetään sen etuja, haittoja ja vaihtoehtoja.

PVC: edelleen vakiomateriaali ajoneuvojen teippauksessa

”Suurin osa Saksassa ja Euroopassa (Spandexin kautta) myydyistä autojen teippauskalvoista koostuu edelleen PVC-materiaaleista. PVC-vapaat vaihtoehdot muodostavat tällä hetkellä vain pienen, mutta kasvavan osan markkinoista – maasta ja tuotesegmentistä riippuen niiden osuus on arviolta yksinumeroinen prosenttiluku”, toteaa Stephanie Edling, markkinointi- ja tuotannonhallinnan koordinaattori Spandex Deutschland GmbH:ssa.

Muiden kalvovalmistajien ja -myyjien kohdalla tilanne ei todennäköisesti ole tällä hetkellä olennaisesti erilainen. Useimmiten ne tarjoavat nimittäin vain pienen valikoiman PVC-vapaita kalvoja. Ne perustuvat yleensä termoplastiseen polyuretaaniin (TPU) tai PU:hun, polypropeeniin (PP) tai PET:iin.

Vinyylin nykyinen hallitseva asema johtuu ennen kaikkea sen eduista. PVC-kalvot ovat nimittäin tunnettuja kestävyydestään ja sietokyvystään sääolosuhteita, UV-säteilyä ja mekaanisia rasituksia vastaan. Lisäksi ne on helppo sovittaa ajoneuvon muotoihin. Ajoneuvojen teippaukseen tarkoitettujen painettavien kalvojen kohdalla on lisäksi otettava huomioon, että liuottimia sisältävät digitaalipainovärit on kehitetty erityisesti vinyyliä varten. Myös lateksi- ja UV-kovettuvat värit tarjoavat kuitenkin usein parhaat tulokset juuri PVC-kalvoilla.

Tässä asiassa on kuitenkin tapahtumassa muutosta, kuten GEWA General-Wrapping-Association e. V.:n puheenjohtaja Marco Kimmich on havainnut: ”Viime vuosina asiakkaat – erityisesti OEM-valmistajat ja ajoneuvokantojen ylläpitäjät – ovat kysyneet PVC-vapaita kalvoja. Kalvovalmistajien kehitys on kuitenkin ollut melko hidasta, joten kalvopäällystäjät ovat pystyneet vastaamaan kysyntään vain hyvin rajoitetusti. Nyt markkinoilla on kuitenkin tapahtumassa muutosta, ja ajoneuvojen kalvoihin tarjotaan TPU-kalvoja. Näillä TPU-kalvoilla on potentiaalia mullistaa ala, sillä ne yhdistävät täydellisesti värinvaihdon ja lakkasuojan.”

Auton teippauksessa PVC-kalvot ovat tällä hetkellä vielä vakiintunut ratkaisu. Kuvassa: KPMF VWS 4 -sarja, saatavilla mm. maaliskuun puolivälistä 2025 lähtien Spandexilta. Kuva: Spandex.

Pysytäänkö PVC:ssä?

PVC-kalvoja ja laminaatteja on saatavilla lukuisissa väreissä ja pintarakenteissa. Niitä on saatavilla sekä edullisina, kalandroituina tuotteina lyhytaikaiseen käyttöön tasaisilla pinnoilla että valettuina premium-kalvoina 3D-liimauksiin, joiden ulkokestävyys on viisi vuotta tai enemmän. Ei ole siis ihme, että PVC-kalvot ovat edelleen yleisesti käytössä bannereissa, tarroissa ja opasteissa. ”No Go” -ilmiöstä ei siis tällä hetkellä ole jälkeäkään.

Myös Stephanie Edling vahvistaa tämän: ”PVC-kalvot tarjoavat suurta joustavuutta, kestävyyttä ja muovautuvuutta, jotka ovat olennaisia ajoneuvojen teippauksessa. Täysin PVC:tä sisältämättömillä vaihtoehdoilla on tällä hetkellä vielä rajoituksia venyvyyden ja mukautuvuuden suhteen, joten niiden täydellinen korvaaminen ei ole tällä hetkellä realistista.”

Marco Kimme näkee asian hieman toisin: ”TPU on lähes kaikilta osin selvästi parempi kuin PVC”, hän sanoo ja osaa mainita siihen lukuisia syitä. TPU tarjoaa esimerkiksi huomattavasti paremman UV-, kemikaali- ja säänkestävyyden ja vanhenee hitaammin. Tämä pätee riippumatta siitä, kiinnitetäänkö kalvoa vaakasuorille vai pystysuorille pinnoille. Kalvot ovat lisäksi ”itseparantuva”, joten pienet naarmut häviävät itsestään lämmön vaikutuksesta. Auton teippausasiakkaat hyötyvät TPU-kalvon hyvistä maalinsuojausominaisuuksista myös erittäin kylmällä tai kuumalla säällä sekä erityisen kirkkaista väreistä. Lisäksi, Kimmen mukaan, TPU-kalvoa on helpompi puhdistaa, koska lika ei juurikaan tartu siihen.

PVC on ajoneuvojen teippaukseen vakiintunut materiaali. Kuvassa: KPMF-kalvo (Spandexin päällä). Kuva: Spandex

PVC:tä koskeva kiista

PVC:llä on siis monia hyviä ominaisuuksia ajoneuvojen teippauksessa. Siitä huolimatta materiaalin käyttö ei ole ympäristö- ja terveysnäkökulmista katsottuna lainkaan ihanteellista, sillä PVC:llä on joitakin haittoja.

PVC:n käsittely voi siis vaarantaa terveyden. Vinyyli sisältää pehmentimiä, joita tarvitaan joustavuuden aikaansaamiseksi. Joidenkin näiden pehmentimien, kuten ftalaattien, epäillään olevan terveydelle haitallisia. Siksi ftalaatit ovat Saksassa kiellettyjä monissa kuluttajatuotteissa Saksan ympäristöviraston mukaan.

Vinyyliin painettaessa vapautuu usein myös haihtuvia orgaanisia liuottimia (VOC-yhdisteitä). Tämä koskee erityisesti liuottimia sisältäviä musteita sekä kalvojen kuumenemista.

Lopuksi on syytä mainita, että myös PVC:n hävittäminen on monissa tapauksissa edelleen ongelmallista. Materiaali ei ole biologisesti hajoavaa. PVC:n kierrätykseen tarkoitettuja laitoksia on tosin yhä enemmän. Erityisesti painettujen ja laminoitujen kalvojen kohdalla musteenpoisto ja lajikohtainen lajittelu ovat kuitenkin erittäin työläitä.

Tämän seurauksena PVC:tä sisältävät graafiset kalvot päätyvät usein jätteenpolttolaitokseen. Jotta vinyyliä voitaisiin hyödyntää, näiden laitosten on kuitenkin oltava varustettu erittäin tehokkailla suodattimilla, sillä polton yhteydessä voi muodostua myrkyllisiä dioksiineja.

TPU-kalvoja (tässä CYS Europen tuotteita) on saatavana kiiltävänä ja mattana. Kuva: CYS Europe

PVC:n vaihtoehdot

PVC:tä voidaan siis perustellusti pitää vähintäänkin kiistanalaisena materiaalina. Siksi valmistajat ja jakelijat, mutta myös jalostajat etsivät yhä enemmän vaihtoehtoja.

Tällä hetkellä kyseessä ovat pääasiassa PU- ja TPU-kalvot. Ne sisältävät vähemmän haitallisia kemikaaleja, eikä niiden polttamisesta synny klooria tai dioksiinia. Esimerkkinä PU-pohjaisista ajoneuvokalvoista voidaan mainita esimerkiksi Avery Dennisonin MPI 1405 -sarja.

TPU-kalvojen käsittely voi kuitenkin tuoda mukanaan joitakin haasteita käyttäjille, jotka eivät ole tottuneet tähän materiaaliin. Edling toteaa asiasta: ”Käsittelijät ovat usein vielä epäröiviä, koska PVC-vapailla materiaaleilla on usein erilaiset käsittelyominaisuudet”. Myös Kimme on samaa mieltä ja huomauttaa, että TPU-kalvot ovat tällä hetkellä vielä kalliimpia kuin PVC-materiaali. Hänen mielestään TPU on kuitenkin kaiken kaikkiaan parempi valinta korkealaatuiseen ja kestävään ajoneuvokalvointiin. Värillisiä TPU-kalvoja on saatavilla esimerkiksi CYS Europelta.

Muut PVC:n vaihtoehdot, kuten EcoPlot Aslan PP 112-PP-kalvot, on yleensä tarkoitettu vain lyhytaikaiseen käyttöön tasaisilla pinnoilla. Niitä voidaan käyttää esimerkiksi autojen teippauksessa pienikokoisissa kylteissä tai tarroissa sivuseinissä, joissa ei ole uria eikä niittejä. Sama pätee PET-kalvoihin, kuten Neschen Easy Dot PET -kalvoon .

PVC herättää edelleen kiistaa autojen teippauksessa

Useimmissa ajoneuvojen teippauksissa käytetään tällä hetkellä vielä PVC:tä. Tämä kiistanalainen materiaali ei kuitenkaan enää vaikuta välttämättömältä. TPU:n lisäksi myös PU:n, PET:n ja PP:n muodossa on nykyään saatavilla kalvovaihtoehtoja, jotka ovat ajoneuvojen teippauksessa osittain selvästi parempia kuin PVC.

Tällä hetkellä niiden markkinaosuus on vielä pieni. Tilanne saattaa kuitenkin muuttua nopeasti tulevina vuosina. Tämä johtaa siihen, että myös eri kalvotyyppien väliset hintaerot tasoittuvat suurelta osin.

Erityisesti julkisissa tarjouskilpailuissa ja ympäristöraportointivelvollisuuden alaisissa suuryrityksissä kysytään jo nykyään yhä useammin PVC-vapaita vaihtoehtoja. Lisäksi yhä useammat digitaalipainotalot, mainosteknikot ja kalvopäällystäjät ovat huomanneet, että PVC-vapaat kalvot ovat terveydelle edullisempia. Nyt on kuitenkin myös ajoneuvojen teippauksen tilaavien loppuasiakkaiden vastuulla. Heidän on oltava valmiita hyväksymään hieman korkeammat hinnat, jotta ympäristö ja terveys kärsivät vähemmän.