Digitaalipaino- ja mainostekniikkayrityksissä syntyy paljon jätettä. Miten nämä tuotantojätteet hävitetään Saksassa oikein? Monille yrityksille tämä on myös elinehto.

Jätteiden hävittäminen maksaa noin 70 000 euroa vuodessa PPS. Digital Printing GmbH , arvioi Steffen Hufnagel. Berliinin ja Dresdenin tuotannon johtaja arvioi jätteiden kokonaismääräksi reilut 280 tonnia. Pahvi ja puu, eli periaatteessa hyvin kierrätettävät materiaalit, muodostavat tästä noin 120 tonnia. Jätepolttolaitokseen päätyy lisäksi noin 130 tonnia. Noin 40 tonnia on komposiittimuoveja, jotka luokitellaan erijätteeksi. Maalijäämät ja puhdistusnesteet muodostavat yhteensä noin kaksi tonnia. Myös ne on hävitettävä erityisellä tavalla.

Noin 150 työntekijän voimin ja 3,5 miljoonan neliömetrin vuosittaisella painomäärällä PPS. Digital Printing GmbH kuuluu kylläkin alan suurempiin yrityksiin. Esimerkkilaskelma osoittaa kuitenkin myös, että digitaalipainoteollisuudella on todellakin varsin kallis ongelma tuotantojätteiden kanssa.

Tuotantojätteet ovat teollisuusjätettä

Tietenkin riippuu tarkasta toimialasta, millaista jätettä digitaalipainajille ja mainosalan toimijoille kertyy. Tekstiilipainatukseen erikoistuneissa yrityksissä tämä voi olla siirtopaperia ja kangasjätteitä. Ne, jotka harjoittavat myös messu- ja näyttelyrakentamista, joutuvat toimittamaan metallilastut ja -jätteet kierrätykseen. Valomainontaa tarjoavat yritykset hävittävät todennäköisesti myös paljon elektroniikkajätettä. Kaikille yrityksille yhteistä on se, että niissä kertyy valtavia määriä vanhaa paperia, kuormalavapuuta, mustekanistereita ja -kasetteja sekä siivous- ja puhdistusaineiden jäännöksiä.

Mihin ne viedään? Saksassa tämä riippuu todellakin huomattavasti paikallisista olosuhteista. Periaatteessa yritysten jätteiden hävittämiseen liittyvät kysymykset säännellään kuitenkin kiertotalouslaissa sekä yritysjätesäädöksessä. Jälkimmäinen on tarkoitus hyväksyä uudelleen kattavasti vuonna 2026. Molempien säädösten tavoitteena on, että mahdollisimman suuri osa jätteistä lajitellaan puhtaasti. Näin raaka-aineet voidaan paremmin kierrättää. Euroopan unioni on nimittäin asettanut tavoitteekseen siirtyä vuoteen 2050 mennessä kiertotalouteen vuoteen 2050 mennessä.

Yrityksissä kerätään jo nykyään erikseen paperia, pahvia ja kartonkia sekä lasia, muovia, metalleja ja puuta. Tavoitteena on, että nämä materiaalit eivät päädy mahdollisuuksien mukaan kaatopaikoille tai jätteenpolttolaitoksiin, vaan että niitä voidaan käyttää uudelleen.

Maali- ja mustejäämät sekä tyhjät kanisterit ja patruunat katsotaan ”vaarallisiksi jätteiksi”, jos ne ylittävät tietyt raja-arvot tai sisältävät vaarallisia aineita. Niihin sovelletaan sekoittamiskieltoa, joten niitä ei saa päästää muihin materiaalivirtoihin. Vaarallisten jätteiden osalta yritysten on sovittava suunnitellusta hävittämisestä etukäteen viranomaisten kanssa ja pidettävä todisteet saatavilla.


Puujätteet on lajiteltava ja hävitettävä lajikohtaisesti. Kuva: S. Angerer / KI

Mihin roskat laitetaan?

Yritykset voivat periaatteessa valita, mikä sertifioitu jätehuoltoyritys huolehtii niiden jätteistä. Osavaltioittain on kuitenkin eroja, ”luovutusvelvollisuuksia”, erityisesti vaarallisten jätteiden osalta.

Myöskään hyvin pienille yrityksille ei ole suunniteltu poikkeuksia, kuten esimerkiksi Nürnbergin ympäristövirasto korostaa. Pieniä määriä vaarallisia jätteitä voidaan kuitenkin kierrättää vähemmän työläässä menettelyssä niin sanottujen keräys- ja hävitystodistusten avulla. Yksityiskohdat voivat kuitenkin vaihdella paikkakunnittain. Tämä johtaa muuten siihen, että digitaalipainatukseen ja mainostekniikkaan tarkoitettujen kalvojen ja muiden tuotteiden pakkauksissa ei yleensä ole hävitysohjeita. Loppukäyttäjille tarkoitettujen tuotteiden kohdalla ne ovat sen sijaan pakollisia.

On kuitenkin syytä muistaa: Jätteiden virheellisestä hävittämisestä tai puutteellisista todisteista voi koko maassa kiertotalouslain nojalla seurata jopa 100 000 euron sakkoja. Lisäksi digitaalipainotaloille ja mainosteknikoille pakkauslain lisärangaistuksia, jos ne rikkovat pakkausten takaisinotto- ja hävittämisvelvoitteita.

Erityisesti pienille digitaalipainotaloille ja mainostekniikkayrityksille tällaiset korkeat sakot voivat helposti merkitä lopullista loppua.

Tuotantojätteiden vähentäminen on ympäristön kannalta parempi asia

Kauppa- ja digitaalipainatuksessa syntyy pääasiassa paperijätettä. Paperipohjaiset painomateriaalit voidaan hyvin sisällyttää olemassa oleviin kierrätyskiertoihin. Siksi niitä pidetään kestävänä ratkaisuna.

Tyypilliset digitaalipainatuksen sovellukset painetaan kuitenkin useimmiten muovikalvoille. Laminoinnin ja päällystämisen seurauksena syntyy komposiittimateriaali, jota ei usein voida enää kierrättää lajikohtaisesti. ”Vaikeuksia (jätteiden hävittämisessä) esiintyy erityisesti palamattomien komposiittimateriaalien kohdalla”, Hufnagel selittää. ”PVC-peitettä käsitellään lähes erijätteenä, koska siihen on integroitu polyesterikuitu, jota on lähes mahdotonta erottaa, ja sen hävittäminen on siten vastaavasti kallista. Lisätty palonsuojaaineen vuoksi materiaali ei myöskään sovellu suurina määrinä polttolaitokseen.”

Ajoittain esitetään ehdotuksia, joiden tarkoituksena on erityisesti rajoittaa digitaalipainatuksessa ja mainostekniikassa käytettävän komposiittimateriaalin määrää. Mikään näistä ei ole toistaiseksi vakiintunut markkinoilla. ”Olemme kehittäneet ’Split-And-Recycle’-kalvon, jossa painokerros voidaan irrottaa alustasta ja tuotteen pääainesosa voidaan kierrättää lajittelemattomana. Toistaiseksi markkinat eivät kuitenkaan ole osoittaneet kiinnostusta tätä kohtaan”, toteaa esimerkiksi Ina-Maria van Alst, viestintäpäällikkö Folex Coating GmbH:ssa.

Mustekasettien ja -säiliöiden osalta jotkut laitevalmistajat ovat sen sijaan jo ryhtyneet toimiin. Esimerkiksi HP ottaa ne huomioon osana Planet Partners -ohjelman puitteissa. Epson puolestaan ylläpitää kierrätysohjelmaa, samoin kuin Roland DG. Mimaki pyytää käyttäjiä ottamaan yhteyttä jälleenmyyjäänsä. Lisäksi Saksassa on useita palveluyrityksiä, jotka ottavat vastaan käytettyjä mustekasetteja tai jopa ostavat niitä. Usein ne puhdistetaan ja täytetään uudelleen.


Digitaalipainotaloista peräisin olevat komposiittimateriaalit päätyvät usein jätteenpolttolaitokseen. Kuva: S. Angerer / KI

Tuotantojätteistä tulee taloudellinen tekijä

Tulevaisuudessa on odotettavissa, että yritysjätettä koskevat määräykset tiukentuvat entisestään ja jätteiden hävittämiskustannukset nousevat. Digitaalipainajille ja mainosteknikoille tämä tarkoittaa, että tehokas jätehuolto on yhä enemmän ratkaiseva tekijä toimintakustannuksissa. Tämä koskee kaikenkokoisia yrityksiä eikä rajoitu pelkästään painoalaan.

Siksi on odotettavissa, että painotuotteiden asiakkaat yrittävät tulevaisuudessa velvoittaa toimittajansa ottamaan takaisin puretut mainoskankaat. Tämä on vielä melko harvinaista, kertoo PPS:n Steffen Hufnagel: ”On yksittäisiä tapauksia, joissa mainospinnan vaihdon yhteydessä meidän on hävitettävä aiemmin asennettu vanha materiaali.”

Siksi yritys valmistelee pilottihanketta, jossa se aikoo ottaa takaisin tiettyjä käytettyjä materiaaleja ja ohjata ne kierrätysprosessiin. Painotuotteiden tilaajalle on tarkoitus myöntää sertifikaatti uudelleenkäytetystä materiaalista. Tämä olisi erityisen kiinnostavaa erityisesti yritysten painotuotteiden ostajille, jotka ovat jo velvollisuus ympäristöraportointiin .

Yhteenvetona voidaan siis todeta, että tulevaisuudessa tuotantojätteiden asianmukaisesta hävittämisestä huolehtiminen tulee olemaan entistäkin tärkeämpää kaikenkokoisille digitaalipainoille ja mainosalan ammattilaisille. Yritysten ei kuitenkaan tulisi pitää tätä pelkästään vaivalloisena lakisääteisenä velvollisuutena. Oikein toteutettuna ja viestittynä tehokkaasta jätehuollosta voi nimittäin tulla todellinen kilpailuetu.