FESPAn perusta ja sen kehitys vuosien varrella

Vuonna 1962 pidetyssä perustavassa yleiskokouksessa Ranskan painajaisliitto päätti perustaa FESPAn yhdessä seitsemän eurooppalaisen liiton kanssa. Yli 60 vuotta sitten tapahtuneen perustamisensa jälkeen FESPA on jatkuvasti kasvanut ja laajentunut:

Kööpenhaminassa, Tanskassa 9.-14. toukokuuta 1961 tehty yleissopimus.

Tämä on yksi FESPAn historian tärkeimmistä päivämääristä, sillä juuri tuolloin päätettiin perustaa itsenäinen Euroopan silkkipainoyhdistysten liitto, ja otteet tuolloin pidetyistä puheista antavat selkeän kuvan päätöksen taustalla olevista aikeista ja motiiveista. Tanskan yhdistyksen Bjarne Dahlin johdolla järjestämässä kokouksessa oli yli 300 osanottajaa, joista monet tulivat vaimojensa kanssa. Paitsi kaikki Länsi-Euroopan maat olivat edustettuina myös Euroopan ulkopuolelta, Yhdysvalloista, Kanadasta ja Argentiinasta.

Seuraavat otteet Tanskan silkkipainoyhdistyksen puheenjohtajan Bjarne Dahlin pitämästä tervehdyspuheesta osoittavat selvästi, kuinka tärkeä tämä yleissopimus, josta FESPA sai alkunsa, on: ”Seulapainon alkuvaiheessa ei ollut minkäänlaista yhteistyötä, ja ne, jotka olivat tavalla tai toisella onnistuneet hankkimaan jonkin verran tietämystä tekniikoista, varjelivat tätä tietämystä mustasukkaisesti, mutta siitä huolimatta seulapaino levisi maasta toiseen, vaikka tiettyjä teknisiä salaisuuksia annettiinkin käyttöön vain korkeiden lisenssimaksujen maksamisen jälkeen.

Seulapainomateriaalien toimittajat ymmärsivät pian, että heidän liikevaihtonsa riippui tämän menetelmän käytön määrästä, ja jotkut ottivat tehtäväkseen opettaa tekniikoita, mistä he vaativat vastineeksi yksinomaisia toimitusoikeuksia. Tämä oli yksi syy siihen, että joissakin maissa käyttäjät päättivät perustaa ammattijärjestöjä valvomaan alan etuja ja järjestämään yhtenäistä ja asianmukaista koulutusta.

Olemme kuitenkin paljon velkaa tavarantoimittajillemme, ja täällä järjestettävä vaikuttava näyttely ja tekniset kokoukset osoittavat, että tavarantoimittajamme uskovat silkkipainon suureen ja kasvavaan tulevaisuuteen. Koska matkustaminen on lisääntynyt huomattavasti viime sodan jälkeen, seulapainajat eri puolilta maailmaa ovat solmineet henkilökohtaisia kontakteja ja vaihtaneet kokemuksia ja ideoita. Tänään Kööpenhaminassa on meille kaikille hieno tilaisuus tavata tässä viidennessä eurooppalaisessa SPPA-kongressissa.”

Bob Levisson, joka oli tuolloin SPPA:n Euroopan puheenjohtaja, perusteli itsenäisen FESPA:n perustamista Screen Printing & Display News -lehdessä huhtikuussa 1961 julkaistussa artikkelissa. Seuraavassa on joitakin asiaankuuluvia otteita: ”Yksi Euroopan osaston päätavoitteista oli seulapainajien kokousten järjestäminen Euroopassa.

Pian kävi kuitenkin selväksi, että näitä kokouksia ei voitu rajoittaa vain tämän eurooppalaisen osaston jäseniin, vaan myös muut ammattikuntamme jäsenet halusivat osallistua, ja he olivat luonnollisesti tervetulleita mukaan. Tämä kehitys sai meidät ajattelemaan. Tulimme siihen tulokseen, että yksittäiselle silkkipainajalle, riippumatta siitä, missä Euroopan maassa hän asuu, hänen oma kansallinen järjestönsä oli luonnollisesti tärkeämpi kuin SPPA.

Toinen johtopäätös oli, että teknisten artikkelien käännökset englanninkielisestä tekstistä, jolla ne on kirjoitettu, ovat kiireellisiä. Johtopäätöksenä on, että jokaisen näytönpainajan olisi ennen kaikkea kuuluttava omaan kansalliseen järjestöönsä. Eri eurooppalaisten järjestöjen olisi sitten yhdistyttävä (säilyttäen samalla täyden kansallisen itsenäisyytensä) Euroopan näytönpainajayhdistysten liitoksi (European Federation of Screen Printers Associations). Tämän liiton olisi oltava amerikkalaisen SPPA:n jäsen, ja niiden henkilöiden, jotka haluavat edelleen kuulua SPPA:han, olisi voitava tehdä niin. Tämä vastaperustettu liitto pystyy paljon paremmin järjestämään eurooppalaisia yleissopimuksia ja toimimaan omien yhdistystensä kautta teknisen tiedon jakelukeskuksena kaikille Euroopan seulapainajille.”

Kööpenhaminan yleissopimus loi perustan FESPAlle ja asetti myös standardin tuleville kongresseille ja näyttelyille. Ohjelma oli erinomainen. Kansainvälisen puhujapaneelin luennot kattoivat aiheita, jotka ovat yhä ajankohtaisia.

Näyttely sai runsaasti tukea valmistajilta ja toimittajilta, joista osa on noussut johtaviksi toimijoiksi kansainvälisillä silkkipainokoneiden ja -tarvikkeiden markkinoilla. Historiallinen huomautus: juuri tässä yleissopimuksessa esiteltiin ensimmäisen kerran ensimmäinen Svecia-puoliautomaattinen painokone ja McCormick Super Cylinder -kone, jotka mullistivat seulapainon tuottavuuden. Erittäin runsas ja houkutteleva sosiaalinen ohjelma mursi kielimuurit ja loi ystävyyssuhteita ja yhteistyötä, jotka ovat siitä lähtien olleet FESPAn tunnusmerkki.

FESPAn perustaminen Hampurissa syyskuussa 1962.

Kööpenhaminan yleissopimuksen jälkeen perustettiin ohjauskomitea, joka edistyi nopeasti uuden organisaation sääntöjen ja tavoitteiden laatimisessa. Erimielisyyksiä oli esiintynyt siitä, pitäisikö jäsenyyden tapahtua yksityishenkilöiden vai kansallisten yhdistysten kautta. Roy Fosterin ja Ashford Downin johtaman valtuuskunnan vahvasti edustama brittiläinen yhdistys DPSPA katsoi, että järjestön oli tarkoitus olla lähinnä kansallisten yhdistysten liitto, että kutakin maata tulisi edustaa vain yksi yhdistys ja että henkilöjäsenyys sallittaisiin vain silloin, kun kansallista yhdistystä ei ole.

Yksimielisyys vallitsi myös siitä, että uusi organisaatio ei saisi olla riippuvainen amerikkalaisesta SPPA:sta eikä millään tavoin sen valvonnassa. Tämäkin seikka hyväksyttiin, mutta FESPAn edustus amerikkalaisen yhdistyksen (SGIA) kansainvälisessä hallituksessa jatkuu edelleen. Monien vuosien ajan myös amerikkalaisen yhdistyksen puheenjohtaja osallistui FESPAn kokouksiin, mutta ilman äänioikeutta.

Kaikki SPPA:n Euroopan osaston entiset jäsenet eivät hyväksyneet näitä muutoksia, ja jotkut, kuten Paul Sprinzel, joka oli ollut osaston toiminnassa hyvin aktiivinen, eivät koskaan liittyneet kansalliseen yhdistykseen vaan jatkoivat SPPA:n henkilöjäseninä. Euroopassa on monia silkkipainajia, jotka ovat sekä kansallisen yhdistyksensä että nykyisen SGIA:n jäseniä.

Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi nimitettiin R Levisson (Alankomaat) ja varapuheenjohtajiksi E Baron (Ranska), J Floyd (Yhdistynyt kuningaskunta) ja E Meissner (Saksa). Perustajayhdistyksiä edustivat Bob Levisson (Alankomaat), John Floyd ja Roy Foster (Yhdistynyt kuningaskunta), Poldi Domberger ja Eddy Meissner (Saksa), E Baron ja Michel Caza (Ranska), Bjšrg Hemberg (Ruotsi), Bjarne Dahl (Tanska), Christian Brynildsen ja Edgar Hartvedt (Norja) sekä Carlo Frassinelli (Italia). Ensimmäinen pääsihteeri oli N Schenkman (Alankomaat).

Liitto perustettiin Alankomaiden lainsäädännön mukaiseksi yhdistykseksi, ja sen osoite oli Alankomaiden painoyhdistyksen KVGO.

Liiton tavoitteiksi määriteltiin ”silkkipainotietouden jakaminen, tiiviin yhteistyön luominen silkkipainajien ja tavarantoimittajien välille sekä silkkipainon edistäminen Euroopassa”. Nämä tavoitteet ovat pysyneet muuttumattomina tähän päivään asti. FESPA:n neuvosto koostui jäseninä olevien kansallisten yhdistysten edustajista, ja siihen kuului yksi äänivaltainen edustaja jokaista sataa jäsentä kohti. Neuvosto kokoontui yleensä kerran vuodessa. Päivittäisestä hallinnosta vastasi puheenjohtajisto, johon kuuluivat puheenjohtaja, kolme varapuheenjohtajaa ja pääsihteeri.

Varhaisvuosien ongelmat

Näinä alkuvuosina oli monia vaikeuksia. Siihen aikaan englantia ei ollut yleisesti hyväksytty kokouksissa, ja monet valtuutetut puhuivat ja ymmärsivät englantia hyvin vähän. Tämän seurauksena kokoukset olivat usein hyvin pitkiä, ja jatkuva tulkkaus tuli tarpeelliseksi Bob Levissonin ja sihteerin, neiti Becky de Dien, jotka molemmat olivat monikielisiä, välityksellä.

Erilaisia kansallisia kulttuureja ja asenteita oli joskus vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Sekä Yhdistyneen kuningaskunnan että Ranskan yhdistykset uhkasivat eri aikoina vetäytyä FESPAsta, koska ne eivät nähneet siitä olevan juurikaan hyötyä ja koska jäsenmaksukustannuksia pidettiin kohtuuttomina. Vain Bob Levissonin taitavan johtamisen ansiosta FESPA jatkoi kehittymistään ja kukoistamistaan.

1962 – 1975 FESPAn toiminnan kehittäminen

On hämmästyttävää, että enintään 40 000 Alankomaiden guldenin vuotuisella budjetilla saatiin aikaan niin paljon, pääasiassa työvaliokunnan ja neuvoston yksittäisten jäsenten henkilökohtaisella työllä. Teknisen ja kaupallisen tiedon levittäminen sekä liike-elämän ja sosiaalisten yhteyksien kehittäminen eri kansallisten yhdistysten jäsenten välillä olivat ensisijaisia tavoitteita, jotka saavutettiin seuraavilla tavoilla:

* Kansainvälisiä teknisiä seminaareja pidettiin joka toinen vuosi, ja ne siirtyivät maasta toiseen simultaanikäännöksin kolmelle tai neljälle kielelle. Järjestettiin opintomatkoja, joilla vierailtiin painotaloissa ja valmistajilla ja jotka taasen suuntautuivat maasta toiseen. Nämä osoittautuivat poikkeuksellisen arvokkaiksi ja saivat runsaasti tukea. Tehtaiden korkeat puhtausstandardit, jotka saavutettiin erityisesti Skandinavian maissa, avasivat silmät monille vierailijoille, joiden omat standardit jäivät paljon tämän tason alapuolelle. Teknisten ja kaupallisten tietojen luovuttaminen tällä tavoin oli huomattavan halukasta, mikä oli epäilemättä yksi tärkeimmistä tekijöistä silkkipainon nopeassa kehityksessä.

* FESPA:n jäsenluettelo, joka sisälsi kaikkien FESPA:n järjestöjen jäsenten osoitteet, oli tärkeä tietolähde, jonka avulla eurooppalaiset silkkipainajat saattoivat ottaa yhteyttä toisiinsa, ja sitä käytettiin laajasti. Usein jäsenet käyttivät työ- tai lomamatkoillaan tilaisuutta kehittää liikekontakteja, jotka monissa tapauksissa johtivat erittäin arvokkaaseen teknisten tietojen vaihtoon. Hakemisto rahoitettiin mainonnalla, ja sitä päivitettiin vuosi vuodelta 1980-luvun alkuun asti, jolloin se lakkautettiin.

* A Directory of Screen-printing Terms oli tanskalaisen Bjarne Dahlin johtama projekti. Monet tunnit kuluivat tuskastellessa seulapainotekniikan teknisten termien oikeaa kääntämistä englannin, saksan, ranskan, hollannin ja italian kielille. Tämä työ kannatti kuitenkin lopulta, sillä sen tuloksena saatiin laadittua viiteen eri kieleen ristiintaulukoitu luettelo silkkipainotermien käsitteistä, joka julkaistiin lopulta vuonna 1968. Viime aikoina ESMA on päivittänyt ja parantanut hakemistoa, ja kansalliset yhdistykset ovat laajentaneet sitä esimerkiksi espanjan ja unkarin kieliin.

FESPA-näyttelyt

Pariisi 1963 valittiin Ranskan yhdistyksen järjestämän FESPAn ensimmäisen näyttelyn pitopaikaksi. Konevalmistajat kehittivät tuolloin aktiivisesti uusia seulapainokoneistoja, jotka mahdollistaisivat suuremman tuottavuuden ja tasaisemman rekisteröinnin. Kuvataide ja serigrafia kiinnostivat edelleen voimakkaasti, ja kävijät olivat iloisia saadessaan näyttelystä mukanaan näytteitä näistä töistä.

Seuraava tapahtuma oli Zürichissä vuonna 1966, ja FESPA-näyttelyistä oli jo tulossa suurempia ja kansainvälisempiä. Jokaiseen näyttelypäivään liittyi runsaslukuinen tekninen konferenssi. Vuoden 1968 FESPAn tapahtumapaikaksi tuli Lontoon Olympia-näyttelyhalli. Ensimmäistä kertaa messut järjesti ammattimainen yritys Batiste eikä kansallinen yhdistys.

Jälleen kerran näyttelyosastot olivat kasvamassa, ja näyttelytilojen ensimmäinen kerros oli omistettu pääasiassa Yhdistyneestä kuningaskunnasta peräisin oleville silkkipainajille, jotka esittelivät vaikuttavia silkkipainotöitä. Kiinnostusta herättivät neliväriset puolisävyiset työt, joita yksi tai kaksi yritystä oli alkanut kehittää… Seulapainon uusi kehitysaskel! Oli huvittavaa, kun FESPA:n saksalainen puheenjohtaja Eddy Meissner ”tervehti” brittiläistä ”kaartin prikaatia”, joka marssitti vastamarssiin tärkeimpänä viihdetapahtumana!

Vuoden 1970 FESPA-messuilla Hampurissa ja uudelleen vuoden 1973 FESPA-messuilla Amsterdamissa näyttely jatkoi kasvuaan ja houkutteli yhä enemmän osanottajia paitsi Euroopasta myös Yhdysvalloista, Japanista, Australiasta ja Etelä-Afrikasta.

Milano 1975 oli lähes katastrofi. FESPA:n toimisto oli sopinut, että seuraava näyttely järjestetään Milanossa, koska se oli noudattanut politiikkaansa, jonka mukaan näyttelyitä siirrettiin maasta toiseen ympäri Eurooppaa. Siihen liittyi vakavia ongelmia. Huolimatta Italian edustajan Carlo Frassinellin henkilökohtaisesta merkittävästä panoksesta, hänellä ei ollut yhtenäistä yhdistystä tukenaan, ja kävi ilmeiseksi, että tästä lähteestä ei löytyisi paikallista tukea organisaatiolle.

Monet saksalaiset valmistajat ja tavarantoimittajat eivät nähneet suurta arvoa Italiassa järjestettävälle näyttelylle, jossa vahvat italialaiset teollisuusyritykset hallitsivat markkinoita, ja monet kieltäytyivät aluksi osallistumasta. Lopulta päädyttiin kompromissiin, mutta se johti siihen, että jotkin saksalaiset ja sveitsiläiset yritykset osallistuivat näyttelyyn paljon aiempaa vähemmän. Organisaatio-ongelman ratkaisemiseksi Harold Schneider, Batiste Publications, joka oli suunnitellut menestyksekkäästi Lontoossa vuonna 1968 järjestetyn näyttelyn, tarjoutui vapaaehtoisesti ottamaan vastuun, ja Milanon näyttely onnistui odotettua paremmin näytteilleasettajien määrän osalta, joka lopulta houkutteli näytteilleasettajia.

Kävijämäärät olivat kuitenkin heikot lentoyhtiöiden lakon ja Italian kansallisten lakkojen vuoksi, mikä vaikutti vakavasti hotellien ruokahuoltoon. Vain 48 tunnin varoitusajalla gaalaillallisen vieraat oli kuljetettava linja-autoilla 30 kilometrin päähän Sveitsiin, jotta tapahtumaa voitiin jatkaa… Harold Schneiderin järjestämistaitojen riemuvoitto! Milano 1975 johti kuitenkin siihen, että tulevien FESPA-näyttelyiden politiikka muuttui.

1975 – 1990 Tasaisen edistyksen vuodet

Eddy Meissnerin vahvan puheenjohtajakauden 1968-1975 aikana, jota pääsihteeri Becky de Die avusti erinomaisilla sihteeristö- ja diplomaattitaidoillaan, FESPAsta oli kehittynyt ammattimainen liitto, jolla oli joka vuosi kongressin, opintomatkan tai näyttelyn muodossa järjestettävä suurtapahtuma. Milanossa vuonna 1975 järjestetyn näyttelyn ongelmat aiheuttivat kuitenkin paljon kritiikkiä näytteilleasettajien taholta, ja seuraavana vuonna pidetyssä toimittajien runsaslukuisessa ja myrskyisässä kokouksessa FESPAa kehotettiin painokkaasti luopumaan politiikasta, jonka mukaan näyttely siirrettäisiin sellaisiin paikkoihin Euroopassa, jotka eivät saisi täyttä kannatusta, ja siirtymään neljän vuoden välein järjestettävään näyttelyyn, jotta FESPAn ja DRUPAn välille saataisiin kahden vuoden aikaväli. FESPAn hallituksen suostumuksella perustettiin tavarantoimittajakomitea, jonka puheenjohtajana toimi Tom Kirk (Sericol) ja myöhemmin Walter Frick (Marabu).

Komitea teki tiivistä yhteistyötä FESPAn kanssa tulevien näyttelyiden suunnittelussa ja oli merkittävässä asemassa ESMAn perustamisessa vuonna 1990. Sovittiin, että seuraava FESPA-näyttely palaisi Amsterdamiin, joka oli osoittautunut erittäin menestyksekkääksi vuonna 1973, ja tämä johti neljään peräkkäiseen näyttelyyn kyseisessä kaupungissa vuosina 1979, 1984, 1988 ja 1992.

Amsterdam oli sekä näytteilleasettajien että vierailijoiden suosiossa, koska kaupunki ja Alankomaiden sipulipellot olivat keväisin, kun näitä näyttelyitä pidettiin, houkuttelevia. Myös hollantilaisten tehokkuus ja kielitaito olivat tärkeä tekijä. Alankomaiden silkkipainoyhdistys tuki näyttelyä voimakkaasti, ja sen erityinen näyttelykomitea, jonka puheenjohtajana toimi Ivo Back (FESPAn puheenjohtaja 1979-1984), suunnitteli sen huolellisesti. Tänä aikana näytteilleasettajien osastopinta-ala kasvoi 9 000 neliömetristä yli 20 000 neliömetriin ja kävijämäärä 15 000:sta 25 000:een. FESPA-näyttely oli nyt täysin saavuttanut tavoitteensa olla suurin ja tärkein kansainvälinen seulapainotapahtuma.

Muut FESPA-tapahtumat alkoivat kuitenkin taantua. FESPA-näyttelyn aikana järjestettävistä teknisistä seminaareista luovuttiin, jotta kävijät keskittyisivät näyttelyosastoihin. Myös teknisen tietämyksen lisääntyessä ja kansallisella tasolla järjestettyjen seminaarien määrän kasvaessa osallistujamäärät kansainvälisiin seminaaritapahtumiin vähenivät. Viimeinen näistä järjestettiin Italiassa vuonna 1987 Santa Margaritassa, Italiassa. Vastaavista syistä myös opintomatkoihin osallistuttiin vähemmän. Useat suuremmat silkkipainoalan yritykset tekivät omia järjestelyjään valittujen yritysten vierailemiseksi henkilökohtaisilla vierailuilla, ja myös jäsenyhdistykset järjestivät opintomatkoja kansallisella tasolla. Michael Dombergerin puheenjohtajakautensa aikana järjestämä FESPAn viimeinen opintomatka, jonka otsikkona oli ”The Wider Horizons of Screen-printing” (Seulapainon laajemmat näköalat), vei edustajat kuitenkin tutustumaan joihinkin seulapainon kapeisiin sovelluksiin Sveitsissä, esimerkiksi makeisten koristeluun ja Swatch-kellojen painamiseen. Tämä oli suuri menestys.

FESPAn organisaatiossa oli ongelmia sihteeristön tulevaisuuden kanssa, mikä johtui pääasiassa varojen puutteesta. Becky de Die, joka oli palvellut FESPAa hyvin lähes 15 vuotta pääsihteerinä, kuoli vuonna 1977. Hänen seuraajakseen tuli lyhyeksi aikaa Jan van de Hšrst ja vuonna 1978 Bob de Ruijter, joka oli tuolloin Alankomaiden painajamestareiden liiton KVGO:n silkkipainojaoston sihteeri. Pian FESPA joutui kuitenkin kohtaamaan KVGO:n päätöksen, jonka mukaan se ei voinut enää jatkaa FESPA:n sihteeristön kustannusten tukemista, kuten se oli aiemmin tehnyt. Erilaisista ratkaisuista keskusteltiin ja yksi toisensa jälkeen hylättiin.

Huhtikuussa 1981 päästiin lopulta sopimukseen sihteeristön siirtämisestä Lontooseen International Master Printers Associationin (IMPA) yhteyteen, jossa oli ammattimainen organisaatio, jota johti Geoffrey Wilson, jolla oli erinomainen kielitaito ja kokemusta työskentelystä Euroopan mestaripainajayhdistysten kanssa.

Tämä osoittautui erinomaiseksi ja suhteellisen edulliseksi ratkaisuksi. Uusi sihteeristö järjesti menestyksekkäästi useita tapahtumia ja auttoi Amsterdamissa pidettävän FESPA ’84 -tapahtuman valmisteluissa. Vuonna 1984 IMPAn toimisto siirrettiin kuitenkin Brysseliin, jossa siitä tuli Intergraf, jonka tehtävänä oli edustaa jäseniään EU:ssa. Vaikka Intergraf palveli edelleen FESPAn sihteeristön tarpeita, näihin tarpeisiin erikoistuneen henkilöstön määrä väheni huomattavasti, ja kustannukset Brysselissä olivat paljon korkeammat kuin Lontoossa.

Vuoteen 1989 mennessä FESPAn käytettävissä olevat varat mahdollistivat vain hyvin rajoitetun ajan ostamisen Intergrafilta, eikä tämä riittänyt FESPAn koko toimintaohjelman toteuttamiseen, mukaan lukien samana vuonna käyttöön otetun FESPA-lehden toimitus. Kun kävi ilmi, että Derek Down, FESPAn hallituksen pitkäaikainen jäsen, jättäisi alan emoyhtiönsä yrityskaupan seurauksena, Michael Domberger pyysi häntä ottamaan FESPAn pääsihteerin paikan, ja FESPAn yleiskokouksen suostumuksella hän otti paikan vastaan, ja FESPAn asiakirjat ja arkistot siirrettiin joulukuussa 1989 Brysselistä uuteen toimistoon Reigateen, Surreyyn.

1990 – 2002 Uudet haasteet… Uudet mahdollisuudet

Kun vuoden 1990 alussa nimitettiin ensimmäistä kertaa kokopäiväinen FESPAn sihteeristö, johon kuuluivat Derek Down (pääsihteeri) ja Joy Allson, oli mahdollista kehittää uusia ohjelmia. Yksi niistä oli FESPA-lehti, jonka Michael Domberger oli aloittanut vuonna 1989 ja jonka visiona oli, että jokaisella FESPAn jäsenellä olisi oma lehti, jossa kerrottaisiin FESPAn toiminnan lisäksi myös muiden järjestöjen tapahtumista. Derek Down otti lehden toimituksen yhdeksi monista tehtävistään. Lehti julkaistiin kaksi kertaa vuodessa englannin, saksan ja ranskan kielellä (johon myöhemmin lisättiin espanja).

Mainostulot eivät riittäneet kattamaan lehden tuotantokustannuksia, ja vuoteen 1993 asti jokainen painos oli huomattavasti tappiollinen. Ongelman ratkaisemiseksi Nigel Steffens palkattiin sihteeristöön mainospäälliköksi tammikuussa 1993, ja hän onnistui saamaan lehden kannattavaksi. Hänen vastuualueeseensa lisättiin seminaarien ja ”Mini-FESPAn” järjestäminen. Tammikuussa 2000, osana Derek Downin asteittaista eläkkeelle siirtymistä, Nigel Steffens nimitettiin pääsihteeriksi hänen tilalleen sillä edellytyksellä, että Derek Down jatkaisi FESPAn tehtäviä, mukaan luettuna lehden toimitus joulukuuhun 2002 asti.

Sihteerien vuosikokous

Vuonna 1989 pidetyssä FESPAn yleiskokouksessa Skandinavian maat esittivät voimakkaasti, että FESPAn osallistumista FESPAan olisi lisättävä. Vastauksena tähän pääsihteeri järjesti vuodesta 1990 alkaen yhdistysten sihteerien vuosittaiset kokoukset. Nämä kokoukset ovat olleet erittäin arvokkaita jäsenyhdistysten välisen tiiviin yhteistyön luomisessa ja tärkeiden asioiden esittämisessä FESPAn hallituksen ja yleiskokouksen käsiteltäväksi.

ESMA (European Screen Printing Manufacturers Association)

Järjestö perustettiin kesällä 1990, ja sen tavoitteena oli alun perin olla täysin riippumaton järjestö, joka käsittelee eurooppalaisten silkkipainovalmistajien ja -toimittajien tärkeitä yhteisiä näkökohtia. Marabun Walter Frickin, joka oli tuolloin tavarantoimittajakomitean puheenjohtaja, johdolla sovittiin kuitenkin, että ESMA:sta tulisi itsenäisenä järjestönä FESPAn jäsen, joka osallistuisi ilman äänioikeutta FESPAn hallituksen kokouksiin ja olisi täysivaltainen jäsen FESPAn yleiskokouksessa. FESPAn ja EAMV:n välisen yhteydenpidon helpottamiseksi Derek Down otti vastuulleen EAMV:n pääsihteerin tehtävät. FESPAn saama tuki lehdelle, ”Mini-FESPAlle”, seminaareille ja FESPA-näyttelylle on edistänyt huomattavasti näiden toimintojen onnistumista.

Itä-Euroopan jäsenyys

Kommunismin rautaesiripun poistuminen syksyllä 1989 mahdollisti ensimmäistä kertaa vapaan yhteydenpidon Keski- ja Itä-Euroopan maihin. Seulapainanta oli jatkunut varsin aktiivisesti kommunistihallinnon aikana, pääasiassa tekstiiliteollisuudessa sekä lasinvalmistuksen, keramiikan ja elektroniikan kaltaisilla teollisuudenaloilla. Länsi-Euroopan seulapainotuotteiden toimittajat toimivat aina valtion virastojen kautta asiakkainaan. Näissä maissa heräsi uusi kiinnostus kokea Länsi-Euroopan mahdollisuudet, joita ne näkivät erityisesti mainostuotteissa. Tšekkoslovakia, joka oli ollut lyhyen aikaa FESPAn jäsen 1960-luvun lopulla ennen kommunistihallintoa, liittyi ensimmäisenä uudelleen FESPAan, ja seuraavina tulivat Unkari, Puola, Romania, Bulgaria, Venäjä (Moskova), Kroatia, Slovenia, Jugoslavia ja Turkki. Tšekkoslovakian jäsenyys jaettiin sittemmin erillisiksi Tšekin ja Slovakian tasavalloiksi. Näin FESPAn jäsenmäärä kasvoi kahdentoista vuoden aikana 14:stä 26:een valtioon, ja nyt jäsenmäärä on 27. Viimeisimpänä jäsenenä vuonna 2005 liittyivät Baltian Yhdysvallat.

FESPA tarjosi suoraa apua näille uusille jäsenille järjestämällä useita ”Mini-FESPA-kokouksia”. Michael Domberger ehdotti tätä konseptia, jonka puheenjohtajat Lascelle Barrow ja Michel Caza ottivat onnistuneesti käyttöön. Niihin kuului tuotetietoständit ja kaksipäiväinen seminaari Unkarissa, Puolassa, Tšekin tasavallassa ja Sloveniassa. EAMV tuki voimakkaasti näitä tapahtumia, jotka auttoivat jäsenten edustusta näissä maissa. Näistä ohjelmista koitui taloudellista ja jäsenyyshyötyä niille maille, joissa tapahtumat järjestettiin. FESPA antoi lisäapua koulutukseen, joka on Itä-Euroopan maiden ensisijainen vaatimus, rahoittamalla Länsi-Euroopasta tulevien kouluttajien koulutusseminaareja.

Digitaalinen haaste

1990-luvulla digitaalitekniikka mullisti maailmaa monin tavoin. Painoteollisuudessa tämä näkyi aluksi painatuksen esipainossa, jossa taideaineisto oli nyt lähes yksinomaan digitaalisessa muodossa. FESPA ’96 -näyttelyssä FESPA järjesti kaksipäiväisiä seminaareja, joissa esiteltiin silkkipainoille digitaalitekniikan haasteita ja mahdollisuuksia. Seuraavien neljän vuoden aikana tätä seurasi sarja seminaareja, joiden tarkoituksena oli varmistaa, että silkkipainot olivat hyvin valmistautuneita tuleviin väistämättömiin muutoksiin.

FESPA-näyttelyt

Amsterdamissa vuonna 1992 järjestetyn menestyksekkään FESPA-näyttelyn jälkeen FESPA odotti, että se palaisi jälleen Amsterdamiin vuonna 1996 käyttäen riippumattoman järjestäjän palveluja. Amsterdamin RAI-organisaation kanssa ei kuitenkaan päästy sopimukseen tästä asiasta, joten näyttely päätettiin siirtää Lyoniin, Ranskaan, mikä houkuttelisi uusia kävijöitä Ranskan, Espanjan ja Portugalin nopeasti kehittyviltä silkkipainomarkkinoilta. Huolimatta näytteilleasettajien aluksi tuntemasta huolesta tapahtuma osoittautui erittäin onnistuneeksi, sillä kävijöitä oli paljon ja FESPAssa ensimmäistä kertaa näytteilleasettajina olleet digitaalialan yritykset kiinnostivat suuresti.

Vuoden 1999 Münchenin, vuoden 2002 Madridin, vuoden 2005 Münchenin ja vuoden 2007 Berliinin näyttelyissä digitaalisten yritysten osuus näyttelytilasta on kasvanut joka kerta, ja tämän suuntauksen odotetaan jatkuvan myös tulevaisuudessa.

Nyt FESPAsta on tullut kansainvälinen messujärjestäjä, kun se aloitti näyttelyn Intiassa vuonna 2005, toisti sen vuonna 2007 ja kolmas FESPA-näyttely järjestetään vuonna 2009. Vuonna 2008 käynnistimme myös FESPA Asia Pacific -näyttelyn Bangkokissa. Vuonna 2008 järjestettiin myös ensimmäinen FESPA-näyttely Meksikossa, ja elokuussa 2009 järjestetään jatkonäyttely. Näiden lisäksi järjestettiin ensimmäinen erityinen FESPA Digital Exhibition (Amsterdamissa vuonna 2006), toinen Genevessä vuonna 2008 ja kolmas Amsterdamissa vuonna 2009.

Tämän lyhyen FESPAn historian lopuksi on huomattavaa nähdä, miten vahva ja vaikutusvaltainen organisaatio on kasvanut pienestä alusta. Tämä johtuu ensimmäisten ”perustajaisien” näkemyksestä ja aloitteellisuudesta, joka on jatkunut peräkkäisten puheenjohtajakausien aikana. Kansallisten järjestöjen ja EAMV:n panosta ei pidä myöskään aliarvioida, sillä näiden järjestöjen osoittama tuki ja kiinnostus on varmistanut, että FESPAn hallitus on aina valmiina luomaan uusia aloitteita FESPAn tavoitteiden edistämiseksi.

Liite

FESPAn puheenjohtajat 1962 -2025

R Levisson (Alankomaat) 1962 – 1968
E Meissner (Saksa) 1968 – 1975
W Rayment (Yhdistynyt kuningaskunta) 1975 – 1979
I Back (Alankomaat) 1979 – 1984
D Down (Yhdistynyt kuningaskunta) 1984 – 1988
M Domberger (Saksa) 1988 – 1992
L Barrow (Yhdistynyt kuningaskunta) 1992 – 1996
M Caza (Ranska) 1996 – 1999
C van den Berg (Alankomaat) 1999 – 2000
M Caza (Ranska) 2000 – 2002
Ricardo Rodriguez Delgado (Espanja) 2002 – 2005
Hellmuth Frey (Saksa) 2005 – 2007
Anders Nilsson (Ruotsi) 2007 – 2010
György Kovács (Unkari) 2010- 2013
Lascelle Barrow (Yhdistynyt kuningaskunta) 2013 – 2015
Yaşar Gűvenen (Turkki) 2015 – 2017
Christian Duyckaerts (Belgia) 2017 – 2021
Christophe Aussenac (Ranska) 2021 – 2025
Daniel Sunderland (Meksiko) 2025 – 2028

FESPAn pääsihteerit
N Schenkman (Alankomaat) 1962 – 1963
B de Die (Alankomaat) 1963 – 1977
J van de Hšrst (Alankomaat) 1977 – 1978
R de Ruijter (Alankomaat) 1978 – 1981
G Wilson (Iso-Britannia / Belgia) 1981 – 1989
D Down (Iso-Britannia) 1989 – 1999
N Steffens (Iso-Britannia) 2000 – 2013

S Holt (UK) 2014 –

FESPA Merit Award -palkinnon haltijat

myönnetään erinomaisista ansioista silkkipainon tai FESPAn hyväksi.
I Back (Alankomaat)
W Frick (Saksa)
E Hartfeld Johansson (Ruotsi)
R Levisson (Alankomaat)
J Peters (Belgia)
D Down (Yhdistynyt kuningaskunta)
E Hartvedt (Norja)
M Caza (Ranska)

FESPA-näyttelyt

1963 Pariisi
1966 Zürich
1968 Lontoo
1970 Hampuri
1973 Amsterdam
1975 Milano
1979 Amsterdam
1984 Amsterdam
1988 Amsterdam
1992 Amsterdam
1996 Lyon
1999 München
2002 Madrid
2005 München
2007 Berliini
2010 München
2013 Lontoo
2015 Köln
2017 Hampuri
2018 Berliini
2019 München
2021 Amsterdam
2022 Berliini
2023 München
2024 Amsterdam
2025 Berliini

2005, 2007 ja 2009 FESPA Intia

2008 & 2009 FESPA Mexico

2006 & 2009 FESPA Digital Amsterdam
2008 FESPA Digital Geneve
2011 FESPA Digital Hampuri 2011 FESPA Digital Hampuri

2008 FESPA Asia Pacific

FESPA World Newsletter

FESPA World -uutiskirje, joka tarjoaa painoyhteisön kannalta merkityksellisiä uusimpia ominaisuuksia, alan uutisia, blogeja, lehdistötiedotteita ja podcasteja. Sisältö kattaa monenlaisia aloja, kuten silkkipainon, digitaalipainon ja tekstiilipainon. Tilaa tästä saadaksesi ilmaisen kuukausittaisen uutiskirjeen, joka on saatavilla englanniksi, saksaksi ja espanjaksi.