Monet painotalot ovat syyllistyneet todistamattomiin ympäristöystävällisyysväitteisiin, mutta entä painamisen ympäristövaikutuksiin liittyvät väärinkäsitykset ja perusteettomat huolenaiheet, jotka vaikuttavat alaan kielteisesti? Rachel England tutkii, mitä tapahtuu, kun kenkä on toisella jalalla.

Vihreä pesu on ollut ongelma siitä lähtien, kun kestävä kehitys on ollut yritysten asialistalla. Väitteet ympäristöystävällisyydestä, hiilineutraaliudesta ja myönteisestä suhtautumisesta planeettaan ovat kukoistaneet yhdessä sidosryhmien vaatimuksen kanssa, ja kun tietoisuus tästä käytännöstä on kasvanut, myös sen monimutkaisuus on lisääntynyt.

Vihreää pesua on nykyään monenlaista, ”vihreästä väkijoukosta” ”vihreään valaistukseen”, ja tuotemerkit ja yritykset käyttävät yhä hienostuneemmin (usein perusteettomia) vihreitä väitteitä. Erään Fast Companyn tutkimuksen mukaan jopa 58 prosenttia maailman johtajista myöntää käyttävänsä viherpesutaktiikkaa.

Vihreän huijauksen yleistyminen kaikilla toimialoilla on johtanut sääntelyn tiukentamiseen eri lainkäyttöalueilla. Euroopassa EmpCo-direktiivillä pyritään luomaan yhtenäiset standardit mainonnan ympäristöväitteille, ja sääntöjen rikkojille määrätään ankarat rangaistukset. Kuluttajavalvojat ympäri maailmaa ovat puolestaan nopeita tuomitsemaan viherpesuun syyllistyneet yritykset, ja mainehaitat voivat olla merkittäviä.

YouGovin tietojen mukaan suurin osa (60 %) vastaajista suhtautuu epäilevästi tuotemerkkien ympäristöä koskeviin väitteisiin, joten on selvää, että yritykset, jotka esittävät perusteettomia ympäristöä koskevia väitteitä, eivät tee itselleen mitään hyvää. Painoala ei ole poikkeus, varsinkin kun se on ainutlaatuisessa asemassa sekä ympäristöystävällisyyden pesijänä että ympäristöystävällisyyden huijattavana osapuolena.

Monet yritykset – erityisesti pienemmät yritykset, joilla ei ole oikeudellista tai markkinointiosastoa – voivat joutua viherpesun kohteeksi epämääräisillä tai yleisluonteisilla väitteillä, joissa tuotteita ja palveluita pidetään ”ympäristöystävällisinä” tai ”hiilineutraaleina”. Kun kuitenkin otetaan huomioon painoteollisuuden ympäristövaikutuksiin yleisesti liittyvät väärinkäsitykset, ei liene yllättävää, että yritykset tuntevat tarvetta käyttää vihreitä väitteitä toimintansa ”laillistamiseksi”.

Jatkuva taistelu

”Painoteollisuus käy jatkuvaa taistelua kestävää kehitystä koskevia väärinkäsityksiä vastaan”, sanoo Jonathan Tame, painotuotteiden, paperin ja paperipakkausten kestävyyttä edistävän maailmanlaajuisen Two Sides -kampanjan toimitusjohtaja. ”On tärkeää erottaa totuus myyteistä.”

Tamen mukaan suurimpiin myytteihin kuuluu, että paperinkulutus edistää metsäkatoa ja vahingoittaa ympäristöä. ”Toisin kuin yleisesti väitetään, paperituotteiden kukoistavat markkinat tukevat metsien kasvua kestävän metsätalouden avulla. Esimerkiksi Euroopan metsät kasvavat joka päivä 1 500 jalkapallokentän verran”, hän sanoo. Two Sides toteaa myös verkkosivuillaan, että paperi-, sellu- ja painatusala on yksi pienimmistä teollisista kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajista, sillä Euroopan ympäristökeskuksen mukaan sen osuus päästöistä on 0,8 prosenttia.

Teknologian yhä enemmän ohjaamassa maailmassa myös paperittomuutta ja digitaalisia käytäntöjä ajavat tahot parjaavat painotuotteita. Tame sanoo kuitenkin, ettei tämäkään anna kokonaiskuvaa asiasta. Tulostaminen aiheuttaa kertaluonteisia energiakustannuksia, mutta digitaalinen aineisto kuluttaa energiaa paitsi alkuperäisessä lähettämisessä ja vastaanottamisessa myös pitkäaikaisessa säilyttämisessä palvelimilla. MIT:n mukaan pilvipalveluiden hiilijalanjälki on nyt suurempi kuin lentokoneteollisuudella, ja yksittäinen datakeskus voi kuluttaa sähköä 50 000…

...