Melko varhain digitaalisen kuvankäsittelyn alkuvaiheessa huomattiin, että tarvitsemme standardeja, ei vain itse kuvatiedostoja vaan myös värikoodausta varten.

RGB-kuville on olemassa useita tosiasiallisia standardeja, kuten HP:n ja Microsoftin yhteistyössä kehittämä sRGB ja Adobe RGB. Vaikka sRGB:n väriskaala on suhteellisen pieni, noin 700 000 väriä, sen sanotaan usein olevan sopiva väriavaruus digitaalisesti tulostettaville kuville.

Monissa tulostusjärjestelmissä sRGB on oletusväriavaruus RGB-väriavaruutena saapuville kuville, mutta laajan väriskaalan tulostimille sRGB ei ole itse asiassa sopivin RGB-väriavaruus.

Valokuvarealistiseen tulostukseen Adobe RGB soveltuu paremmin, koska siinä on laajempi väriavaruus yleensä ja koska se vastaa paremmin päällystetylle paperille tehtävään offsetlitografiaan käytettävää enimmäisväriavaruutta.

Ominaisuustiedot standardoituja tulostusolosuhteita varten

Toinen tosiasiallinen väristandardi on ISO 12647-2 -standardin mukaisesti painetun standardoidun lito-offsetpainatuksen väriskaala. Erittäin suosittu viite on FOGRA 39 -väritietoaineisto, jota käytetään monissa standardoidun offsetpainamisen ICC-profiileissa.

Adobe RGB:llä tallennetut RGB-kuvat vastaavat CMY-värejä paljon paremmin kuin sRGB, jonka CMY-väriarvot ovat melko kaukana FOGRA 39 -viitteistä.

Mutta onko sillä todella väliä, saatat kysyä? Näkeekö kukaan oikeasti eroa tulosteissa? Kyllä, hyvin paljon. Tulostusjärjestelmä perustuu rasterikuvausprosessoriin (RIP) ja värinhallintajärjestelmään, jotka toimivat yhdessä.

Jos tämä järjestelmä olettaa tietovirrassa tulevien kuvien olevan sRGB, mutta vastaanottaa todellisuudessa Adobe RGB:n, eikä muunna värejä oikein, tulosteet näyttävät tylsiltä ja värittömiltä.

Tämä johtuu siitä, että värinhallintajärjestelmä odotti pienempää sRGB-väriavaruutta ja teki värimuunnokset RGB:stä CMYK:ksi väärien vertailupisteiden perusteella. RGB:n numeroilla on eri merkitys sRGB:ssä ja Adobe RGB:ssä.

ICC-värinhallinta-arkkitehtuuri

Nykyaikaisen värinhallinnan vertailuvärikoodaus on CIELab-väriavaruus. Kun muunnat väriavaruudesta toiseen, sinun on otettava huomioon tiettyyn kuvaan tai tulostusolosuhteeseen liittyvä ICC-profiili, kun teet tarvittavat värimuunnokset.

Kansainvälinen värikonsortio (ICC) perustettiin vuonna 1993, mutta vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin monet esipaino- tai painokoneen käyttäjät eivät vieläkään ymmärrä, miten värejä hallitaan oikein ICC-profiilien perusteella.

Tämä pätee erityisesti digitaalisen laajakuvatulostuksen tuotannossa, vaikka sovelluksissa käytetään usein kalliita materiaaleja ja tuotetaan suuria kuvia. Oikea ja tarkka värinhallinta säästää kuitenkin aikaa ja vähentää hukkaa ja uusintapainatuksia. Päätöksen tekeminen siitä, mitkä väristandardit asetetaan sisäiseksi tuotantostandardiksi, on järkevä tapa luoda tehokas ja kannattava työnkulku.

Tällä alalla ei oikeastaan ole muita kilpailevia väristandardeja kuin ICC-profiilien käyttö. On hyvä investointi varmistaa, että henkilökunnalla on syvällinen ja todistettu tietämys sovelletusta värinhallinnasta ja että he ymmärtävät, miten spektrofotometriä käytetään värien laadunvalvontaan.

Värin toleranssi painotyössä

Vaikka tiheysmittareilla on edelleen jonkin verran arvoa tulosteita mitattaessa, ne ovat itse asiassa värisokeita, koska tiheysmittari mittaa mustepeittävyyttä. Se ei kuitenkaan pysty erottamaan samankaltaista väriä toisesta. Tätä varten tarvitset spektrofotometrin ja voit päättää, mitkä väripoikkeamien toleranssit ovat sinulle ja asiakkaillesi hyväksyttäviä.

Väripoikkeama esitetään Delta E -arvona (kirjoitettuna ∆E). Yleisesti hyväksytään, että ihmissilmä ei näe värin poikkeamaa, joka on pienempi kuin ∆E 1. Seuraavaksi on siis päätettävä, kuinka suuri väripoikkeama on hyväksyttävä.

ISO 12647-2 -standardin mukaan vastaus on 5, ja vaikka tämä standardi koskee lito-offsetpainoa, se voi toimia ohjeena myös laajakantadigitaalisessa tuotannossa. Jos painotyön ostaja vaatii, että tietty yritys- tai brändiväri on määriteltävä ja painettava spottivärinä, voidaan soveltaa hieman tiukempaa toleranssia, esimerkiksi ∆E 2,5.

Standardien käyttäminen värinhallinnassa ja toleranssien määrittelyssä säästää aikaa, vähentää hukkaa ja, mikä ehkä vielä tärkeämpää, parantaa asiakastyytyväisyyttä ja yritystoiminnan arvostusta.