Laurel Brunner keskustelee muovijätteen ympäristömerkinnän kasvavasta merkityksestä graafisessa teollisuudessa.
Kiertotalous on hyvä asia, mutta se edellyttää vuoropuhelua monella tasolla, eikä vähiten hallitusten välillä. Muovijätteen käsittelyn kiireellisyyttä havainnollistettiin hiljattain julkaistussa raportissa, jonka mukaan eräästä Malesian pikkukaupungista on tullut muovijätteen ensisijainen kaatopaikka. Paikalle on hautautunut 17 000 tonnia muovia. Osa muovista luokitellaan puhtaaksi ja osa ei, ja se on käsiteltävä jollakin muulla tavalla. YK:n ympäristöohjelman mukaan ”Vuonna 2015 47 prosenttia maailmanlaajuisesti syntyneestä muovijätteestä oli muovipakkausjätettä, josta puolet oli peräisin Aasiasta, ja Kiina oli suurin syyllinen”. Yhdysvallat tuottaa kuitenkin eniten muovipakkausjätettä henkeä kohti, ja seuraavina tulevat Japani ja Euroopan unioni.
On kehotettu ottamaan käyttöön merkintäjärjestelmä, jonka avulla voidaan erottaa toisistaan erityyppiset muovijätteet kierrätystä varten. Tämä on järkevä alku, jolla varmistettaisiin muovijätteen asianmukainen ohjaaminen, kunhan kierrätys- ja uudelleenkäsittelyketjut ovat kunnossa. Ongelmana on se, että ympäristömerkit eivät ole oikein levinneet, eivät grafiikkateollisuudessa eivätkä muuallakaan.
Ympäristömerkit eivät ole kovin suosittuja monilla teollisuudenaloilla, koska niitä pidetään tungettelevina ja kalliina, joista on vain vähän hyötyä. Tämä ei tietenkään ole ympäristömerkin tarkoitus, sillä sen tarkoituksena on vahvistaa tiettyjen ympäristöperusteiden noudattaminen ja vakuuttaa kuluttajat. Ongelmana on suurelta osin se, että ympäristömerkkijärjestelmiä, joita on lukuisia ja jotka on suunniteltu toimimaan tietyillä maantieteellisillä alueilla, ei koordinoida kansainvälisesti. Pohjoismaisen Joutsenen kaltaisia merkkejä, jotka ovat peräisin Skandinaviasta, ja saksalaisen Blaue Engelin kaltaisia merkkejä on pyritty kansainvälistämään jo jonkin aikaa, mutta ne eivät näytä pääsevän kovin pitkälle ainakaan grafiikan alalla. Vaihtoehtona on hallitusten vastuulla oleva sääntely. Jotta sääntely olisi todella rajat ylittävää, olisi ehkä aika ryhtyä jonkinlaisiin kansainvälisiin ponnisteluihin ympäristömerkkien standardoimiseksi.
Jos hallitukset haluavat vilpittömästi tukea kiertotaloutta, niiden olisi pyrittävä selvittämään eri puolilla maailmaa, miten paikallisia teollisuudenaloja ja markkinoita voidaan tukea sovitun sääntelyjärjestelmän puitteissa. Kansainvälisesti tunnustetun merkintäjärjestelmän ja ympäristövaatimusten noudattamisen saavuttamiseen liittyy monia ongelmia, mutta Yhdistyneillä Kansakunnilla on hyvät mahdollisuudet kehittää tällainen järjestelmä ja saada kansakunnat hyväksymään se. Vaihtoehtoisesti kansalliset hallitukset voisivat ryhtyä yhteistyöhön teollisuudenalojen kanssa kehittääkseen perustan aloitteelle, jota voitaisiin soveltaa maailmanlaajuisesti. Ehkä tämä voisi olla Euroopan unionin tehtävä, kunhan se on päässyt eroon ärsyttävistä briteistä ja heidän puoliksi keksityistä Brexit-odotuksistaan.
Lähde: Tämä artikkeli on tuotettu Verdigris-hankkeessa, joka on alan aloite, jonka tarkoituksena on lisätä tietoisuutta painamisen myönteisistä ympäristövaikutuksista. Tämä kommentti auttaa painotaloja pysymään ajan tasalla ympäristöstandardeista ja siitä, miten ympäristöystävällinen liikkeenjohto voi auttaa parantamaan yritysten tulosta. Verdigris-hanketta tukevat seuraavat yritykset: Agfa Graphics, Spindrift.click, EFI, FESPA, HP, Kodak, Kornit Digital, Ricoh, Splash PR, Unity Publishing ja Xeikon.