Miksi meidän on hallittava maailmanlaajuisia vesivaroja? Ympäristötieteilijä Debbie Chapmanin mukaan terveytemme ja hyvinvointimme ovat siitä riippuvaisia – ja takaisinmaksu on valtava.

Tohtori Chapman selittää, miten tärkeää on hallita vesivaroja maailmanlaajuisesti.

Vesi on yksi elämämme perustarpeista. Kuulemme aina siitä, kuinka paljon vettä pitäisi juoda päivittäin, mutta emme kuule paljonkaan siitä, kuinka paljon vettä tuhlaamme, kuinka niukkaa vesi on tai kuinka voimme vähentää sen käyttöä.

Tässä on hätkähdyttävä luku. Vain 1 % maailman makeasta vedestä on helposti saatavilla. Kaiken kukkuraksi se ei ole jakautunut tasaisesti eri puolille maapalloa ja on altis ihmisen toiminnan aiheuttamalle saastumiselle. Vielä huolestuttavampaa on se, että pitkään vallinnut käsitys, jonka mukaan makea vesi on uusiutuva luonnonvara, on nyt vaarassa, koska veden laatu heikkenee jatkuvasti, mikä johtaa vesiekosysteemien rappeutumiseen, josta ihmisten terveys, toimeentulo ja kehitys ovat riippuvaisia.

Makean veden niukkuus ja laadun heikkeneminen ovat tämän vuosisadan kiireellisimpiä ympäristöhaasteita. YK:n vesialan järjestön (UN Water), joka on Yhdistyneiden Kansakuntien virastojen välinen koordinointimekanismi kaikkia makean veden ja sanitaatiokysymyksiä varten, mukaan maapallolla on vuoteen 2030 mennessä edessään 40 prosentin vaje vedensaannissa, ellemme paranna dramaattisesti vesihuoltoa.

YK:n ympäristöjärjestö UN Environment ja sen maailmanlaajuinen ympäristönseurantajärjestelmä (GEMS/Water) ovat kumppaneidensa ja työohjelmansa kautta tärkeässä asemassa auttaessaan kehitysmaita saavuttamaan YK:n kestävän kehityksen vesitavoitteen (SDG 6). GEMS/Water-järjestelmän ensisijaisena tavoitteena on edistää seurantaa ja varmistaa vedenlaatutietojen yhteensopivuus ja vertailukelpoisuus kansallisissa, alueellisissa ja maailmanlaajuisissa arvioinneissa käytettäväksi.

ISOfocuksella oli hiljattain tilaisuus keskustella ympäristötieteilijä tohtori Debbie Chapmanin kanssa, joka on ollut yhteydessä GEMS/Water-yhtiöön yli 30 vuotta ja joka tunnetaan kaikkialla maailmassa roolistaan veden laadun seurannan ja arvioinnin edistämisessä.

Tohtori Chapman perusti Irlannin University College Corkissa sijaitsevan UN Environment GEMS/Water Capacity Development Centre -keskuksen, joka tarjoaa asiantuntijaneuvontaa ja -koulutusta vedenlaadun seurannassa ja arvioinnissa maailmanlaajuisesti, ja toimii sen johtajana.

Tässä ISOfocus-haastattelussa tohtori Chapman kuvaa suurimpia maailmanlaajuisia vesihaasteita, joita maailma tällä hetkellä kohtaa, ja selittää käytännön tapoja, joilla ISO-standardit voivat edistää resurssien kestävän käytön varmistamista.

ISOfocus: Mitkä ovat mielestäsi suurimmat maailmanlaajuiset vesihaasteet?

Tohtori Debbie Chapman: Ympäristötieteilijänä olen kiinnostunut varmistamaan, että vesiympäristö voi nyt ja tulevaisuudessa tarjota palveluja, joista ihmisväestö on riippuvainen, ja samalla ylläpitää itse vesiekosysteemiä.

Joitakin niistä palveluista, joihin luotamme, ovat juomavesi, jäteveden assimilaatio, kalatalous ruokaa varten, vesi ja ravinteet maataloudelle sekä virkistyskäyttö. Monet näistä palveluista ovat riippuvaisia terveestä vesiekosysteemistä, mikä jätetään usein huomiotta.

Kaikki elävät organismit, me itse mukaan lukien, tarvitsevat vettä solujen ja kudosten peruskomponenttina. Tarvitsemme riittävästi vettä pitämään solut ja kudokset kosteina, mutta on myös tärkeää, että vesi ei ole saastunut myrkyllisillä aineilla, kuten metalleilla tai tuhansilla muilla orgaanisilla ja epäorgaanisilla kemikaaleilla, joita pääsee vesiympäristöön.

Veden saastumisella, jopa pienilläkin määrillä, voi olla hienovaraisia vaikutuksia vesieliöihin, mikä johtaa muutoksiin lajeissa ja populaatiotiheyksissä, mikä viime kädessä tarkoittaa, että luonnollinen ekosysteemi muuttuu epätasapainoiseksi ja epäterveeksi. Epäterve ekosysteemi ei tue tarvitsemiamme palveluja.

Mielestäni suurin maailmanlaajuinen vesihaaste on siis sen varmistaminen, että maapallon rajallinen makean veden määrä on laadultaan hyvää eli sellaista, että se vastaa paitsi kasvavan ihmisväestön tarpeisiin myös vesiekosysteemien tarpeisiin.

Riittävän vesimäärän varmistaminen ei tue kestävää tulevaisuutta, ellei vesi ole myös laadultaan riittävää. Vedenlaadun seuranta on välttämätöntä sen määrittämiseksi, täyttääkö veden laatu tiettyjen käyttötarkoitusten vaatimukset vai onko se heikkenemässä vai paranemassa.

Vesivaroja ei voida hoitaa asianmukaisesti ilman veden laadun seurantaohjelmista saatavaa tietoa. YK:n ympäristöohjelma GEMS/Water on kannustanut vedenlaadun seurantaan yli neljän vuosikymmenen ajan, ja tavoitteena on ollut jakaa tietoja arviointia, hallintaa ja politiikan kehittämistä varten.

Toiminta on nyt saanut uutta pontta, kun käyttöön on otettu kestävän kehityksen tavoitteen 6.3.2 indikaattori, joka koskee ympäristön veden laatua. Indikaattori perustuu jokien, järvien ja pohjavesien seurannan tuloksiin kussakin maassa.

Miten ISO-standardit voivat auttaa voittamaan nämä haasteet?

Vedenlaadun seuranta edellyttää teknisten menetelmien ja hyvin toimivien laboratorioiden käyttöä. Vedenlaatutietojen jakaminen eri alueilla ja maailmanlaajuisesti edellyttää, että tiedot ovat vertailukelpoisia. Yksi tapa varmistaa, että monien eri maiden laboratorioiden vedenlaatutiedot ovat vertailukelpoisia, on kannustaa tietoja jakavia laboratorioita käyttämään standardoituja menetelmiä, jotka on hyvin kokeiltu ja testattu.

ISO-standardeissa esitetyt menetelmät ovat maailmanlaajuisesti arvostettuja ja tunnustettuja, ja ne tarjoavat mekanismin, jolla varmistetaan, että eri maiden tiedot ovat vertailukelpoisia. Vedenlaadun seurantaa koskevia standardeja on laaja valikoima kenttätekniikoista laboratoriotesteihin, joten seurantaohjelman kaikki osa-alueet voidaan standardoida ja vertailla jopa maailmanlaajuisessa seurannassa.

Millä tavoin ISOn viimeaikaiset toimet sanitaatioalalla voivat tuoda lisäarvoa?

Riittämätön sanitaatiohuolto on maailmanlaajuisesti merkittävä tekijä veden laadun heikkenemisessä. Ohjeiden ja standardien antaminen saniteettijärjestelmien tehokasta hallintaa varten varmistaa, että vesiekosysteemien pilaantuminen jätevedellä vähenee ja jäteveden vastaanottavien vesien vedenlaatu paranee.

Jos voisitte katsoa tulevaisuuteen, miten edistymme vuonna 2030 kestävän vesihuollon SDG 6 -tavoitteen saavuttamisessa? Mitä on vielä tehtävä?

Valitettavasti vuosi 2030 tulee liian pian! Vaikka näemme kaikkialla maailmassa merkkejä innostuksesta sitoutua uuteen kestävän kehityksen vesitavoitteeseen, monissa maissa pilaantumislähteiden hallinnassa ja niiden veden laatuun kohdistuvien vaikutusten seurannassa ollaan aloittelemassa matalalta pohjalta.

Ongelman ydin on vakuuttaa poliittiset päättäjät ja luonnonvarojen hoitajat siitä, että vesistöjen ja vesiekosysteemien laadun seuranta on tärkeää.

Niissä maissa, joissa seuranta on tällä hetkellä hyvin vähäistä tai joissa ei ole kansallisen mittakaavan seurantaohjelmaa, on vaikea perustaa ohjelmaa ja kerätä riittävästi tietoa, jotta voidaan ohjata strategioita veden laadun parantamiseksi vuoteen 2030 mennessä. Koulutuksella, valistuksella ja tietoisuuden lisäämisellä kaikilla tasoilla yhteisöstä poliittisiin päättäjiin on tärkeä rooli edistettäessä SDG 6:n ja indikaattorin 6.3.2 saavuttamista.