”Pakkausten mainostaminen yksinkertaisesti kierrätettäviksi ei riitä (ja sitä voidaan jopa pitää viherpesuna). Tuotemerkkien on yksinkertaistettava ja standardoitava, jotta suljettu kierrätys olisi mahdollista mittakaavassa, jotta pakkaukset kierrätetään.”
”Kerron teille isosta kestävyyshuijauksesta”, kiusoittelin hiljattain eräässä LinkedIn-postauksessa: ”muovin kierrätys.” Siinä mainittiin esimerkkinä Ruotsi, jossa 80 prosenttia kerätystä muovista päätyy tiettävästi poltettavaksi, mikä tuottaa tiettävästi 8 prosenttia maan kaikista hiilidioksidipäästöistä.
Täällä Yhdistyneessä kuningaskunnassa tilanne on samanlainen: hallituksen marraskuussa julkaisema resursseja ja jätteitä koskeva raportti osoitti, että 53 prosenttia jäännösjätteestä (joka päätyy hautaamiseen tai polttamiseen) koostui ”helposti kierrätettävistä” materiaaleista. Muovijätteestä 25 prosenttia oli helposti kierrätettävissä, ja vielä 31 prosenttia on kierrätettävissä uusien tekniikoiden, kuten kemiallisen kierrätyksen, avulla.
Tämä on tietysti uskomatonta arvokkaiden resurssien tuhlausta – ja se tapahtuu maailmanlaajuisesti.
Muoviset ulkonemat
OECD:n Gglobal Pplastic Ooutlook -katsauksessa todettiin, että muovin tuotantomäärät kaksinkertaistuivat vuosina 2000-2019, ja vuonna 2019 muovia syntyy 460 miljoonaa tonnia. Tällä hetkellä vain 9 prosenttia muovipakkauksista kierrätetään, 50 prosenttia päätyy kaatopaikalle ja 19 prosenttia poltetaan. Suurin osa jäljelle jäävästä 22 prosentista päätyy todennäköisesti saastuttamaan luonnonympäristöä.
Raportti osoitti myös muovin suuren hiilijalanjäljen: Tämä vastaa 3,7 prosenttia maailmanlaajuisista päästöistä. Elintarvikepakkauksissa, pusseissa ja pulloissa käytettävät polymeerit olivat ”suurimpia päästöjen aiheuttajia”. Vaikka muovituotannon päästöintensiteetin ennustetaan laskevan, tämä ei kuitenkaan korvaa käytön ja jätteen lisääntymistä, sillä päästöt nousevat 4,3 3 gt CO2e:iin vuonna 2060.
OECD totesi, että tavanomaiseen tapaan toimiminen on ”kestämätöntä”, mutta on olemassa keinoja muovikäyrän taivuttamiseksi, mukaan lukien politiikat, joilla ”hillitään muovin kysyntää ja tuotantoa, tehostetaan kierrätystä ja suljetaan vuotoreitit”.
Tähän Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus pyrkii muun muassa muoviveron, laajennetun tuottajavastuun (EPR) ja juomapakkauksia koskevan palautusjärjestelmän (DRS) avulla. Yhdessä näiden uusien toimintalinjojen pitäisi vähentää jätettä, lisätä kierrätysastetta, parantaa pakkausten suunnittelua ja lisätä kierrätysmuovin määrää neitseellisen muovin tilalle. Enemmän materiaaleja olisi myös käsiteltävä Yhdistyneessä kuningaskunnassa sen sijaan, että ne lähetettäisiin ulkomaille.
”Näiden toimintalinjojen pitäisi lisätä kierrätettävien pakkausten käyttöä ja vähentää käsiteltävien materiaalien määrää”, sanoi Richard Hinchcliffe jätteenkäsittelijänä toimivasta Suezista hiljattain. ”Kuvittele, jos kaikki ruokatarjottimet valmistettaisiin yhdestä ainoasta materiaalista, kuten HDPE:stä (high density polyethylene), tai jos muovipullot olisivat kirkkaita – se tekisi valtavan eron liiketoimintamme taloudellisuuden ja pakkausten ympäristövaikutusten kannalta.”
Standardointi mittakaavassa
Pakkausten yksinkertaistamisen ja virtaviivaistamisen voimaa ei pidä aliarvioida. Konsulttiyritys Eunomian ja Zero Waste Europen tutkimus osoitti, että nykyisin 60 prosenttia PET-pulloista kerätään talteen ja 50 prosenttia kierrätetään. ”Uusien” pullojen kierrätysaste on tällä hetkellä kuitenkin vain 17 prosenttia. Pullosta pulloon -kierrätys ja panttipalautusjärjestelmät voisivat auttaa nostamaan kierrätyspitoisuuden noin 61 prosenttiin. Jos markkinoille saatettuja läpinäkymättömiä ja värillisiä juomapulloja vähennettäisiin 91 prosentilla ja korvattaisiin kirkkailla ja vaaleansinisillä pulloilla, kierrätysaste voisi olla 75 prosenttia.
Pakkausten standardoiminen ja yksinkertaistaminen voi auttaa meitä luomaan suljettuja kierroksia, mistä on merkittävää hyötyä ympäristölle. Cambridgen yliopiston Institute for Sustainability Leadership (CISL) on esimerkiksi arvioinut juomiin käytettäviä eri materiaaleja esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen, vedenkäytön ja kierrätyssisällön perusteella. Yksikään materiaali ei selvästikään osoittautunut suhteellisesti vähiten kuormittavaksi tutkituilla aloilla, mutta ”kiertävämpien järjestelmien kehittäminen, erityisesti kierrätyksen ja kierrätyssisällön käytön lisääminen, voi vähentää kaikkien materiaalien vaikutusta”.
Pakkausten standardoinnista käydään keskustelua, mutta se ei välttämättä ole mukavaa. Jotkin tuotemerkit käyttävät miljoonia rahaa pakkaustensa suunnitteluun, jotta ne erottuisivat hyllyissä, joten muoto, väri ja materiaali ovat kaikki erittäin tärkeitä. Esimerkiksi Starbucks haluaa käyttää ikonista tuotemerkkiään uudelleenkäytettävissä kupeissa, mutta jotta ne olisivat käteviä (eli kupin voi noutaa yhdestä liikkeestä ja palauttaa sen mihin tahansa muuhun liikkeeseen ennen kuin se pestään ja palautetaan toiseen kierrokseen kilpailevassa liikkeessä), mutta jotta ne olisivat käteviä, näissä uudelleenkäyttö- ja uudelleentäyttöjärjestelmissä on oltava standardoitu pakkaus. Eri kuppien palauttaminen eri tuotemerkeille on liian monimutkaista.
Alamme nähdä joitakin uusia konsepteja, kun yritykset alkavat ymmärtää pakkausten yksinkertaistamisen ja standardoinnin tarpeen. Yksi viimeisimmistä on Australiassa lanseerattu etikettitön viinipullo. Kaikki tuotemerkin tiedot ovat pullon kaulassa, jossa on QR-koodi. Asianosaiset sanovat, että se on osa pakkausten uudelleenajattelua, kun maailma siirtyy kohti minimointia ja uudelleentäyttömahdollisuuksia.
Myös muualla on tapahtunut edistystä: Yhdistyneen kuningaskunnan muovisopimuksen jäsenten käyttämistä jäykistä muovipakkauksista 92 prosenttia on nyt kierrätettävissä, ja pakkausten vaikeasti kierrätettäviä osia on vähennetty 90 prosenttia. Kierrätyspitoisuus on yli kaksinkertaistunut, ja tämä on johtanut hiilidioksidipäästöjen 9 prosentin vähenemiseen vuodesta 2018 lähtien.
Tuotemerkkien on lisättävä kierrätyspitoisuuttaan muoviverojen ja vapaaehtoisten sitoumusten vuoksi. Tämä vähentää myös niiden päästöjä. Se ei kuitenkaan ole aina suoraviivaista.
Joustavat pirulaiset
Joustavilla, monikerroksisilla pakkauksilla on paljon hyviä puolia, kuten alhaiset tuotanto- ja kuljetuskustannukset, ja ne ovat myös kevyitä ja kevyitä materiaalin käytön kannalta. Käytetyillä eri materiaaleilla, kuten polyesterillä, alumiinilla, polyamidilla ja polypropeenilla, on myös erilaiset ominaisuudet estää öljyn, hapen ja kosteuden tunkeutuminen, mikä auttaa vähentämään ruokahävikkiä parantamalla säilyvyyttä.
Mutta on olemassa ongelma. Kerrokset on usein laminoitu yhteen, ja niitä on vaikea kierrättää perinteisillä mekaanisilla prosesseilla (kemiallisen kierrätyksen mahdollisuudet ratkaista tämä ongelma ovat vielä epäselvät). Tutkimusyritys PreScouter totesi hiljattain Packaging Europe -blogissa, että monimateriaalipakkausten jokaisella kerroksella on erityinen käyttötarkoitus, joka on nyt täytettävä yhdellä ainoalla materiaalityypillä, jolloin halutut yksilölliset ominaisuudet säilyvät. Tällainen innovointi vie aikaa – ja rahaa.
Edistyminen edellyttää lisäyhteistyötä tuotantoketjun alkupään toimijoiden, pakkausten jalostajien ja kierrättäjien kanssa. McKinseyn konsultit ovat havainneet, että FMCG-yrityksillä on vaikeuksia, sillä ne ovat perinteisesti tarkastelleet pakkausten kestävyyttä vain keventämisen näkökulmasta, mutta nyt niiden on otettava huomioon myös kierrätettävyys ja hiilidioksidipäästöt – ja toisinaan ne ovat ristiriidassa keskenään.
”Wrapin mukaan tarvitaan lisätoimia muovikalvopakkausten uudelleensuunnittelemiseksi ja rationalisoimiseksi mahdollisimman pitkälle monopolyolefiinien ympärille. Se voi hyvinkin olla vaivan arvoista: jotkin yritykset, jotka ovat ottaneet käyttöön monomateriaalipakkaukset, ovat ilmoittaneet vähentäneensä hiilijalanjälkeään 20 prosenttia verrattuna alan keskimääräiseen tuotantoon ja käyttäneensä yli 10 kertaa vähemmän vettä.
Yrityksiä on kritisoitu siitä, että joustavien muovien kierrättäminen suljetuissa kierroissa ei ole edistynyt. Teollisuuden johtamia järjestelmiä on tutkittu, ja on raportoitu yksityiskohtaisesti siitä, kuinka vähän muovia, jota nykyään viedään tuhansiin supermarkettien keräyspisteisiin, kierrätetään suljetuissa kierroissa eikä kierrätetä.
”Teemme kovasti töitä lisätaksemme muovipakkaustemme kierrätettävyyttä”, sanoi Aimee Goldsmith, P&G:n Pohjois-Euroopan kestävän kehityksen ja yritysviestinnän vanhempi johtaja, hiljattain. ”Haasteena koko teollisuudelle on muovikalvopakkausten osuus ja infrastruktuuri, jota tarvitaan keräyksen mahdollistamiseksi ja materiaalin jatkokierrätyksen mahdollistamiseksi.” ”Koko alan haasteena on muovikalvopakkausten osuus.”
Teollisuuden on tehtävä aloite, koska DRS:n ja EPR:n kaltaisten keskeisten politiikkojen ja yhdenmukaistettujen kerbside-kierrätyskeräysten toteuttaminen on viivästynyt. EPR-järjestelmään liittyy esimerkiksi maksurakenne, jossa vaikeammin kierrätettävistä materiaaleista tulee kalliimpia – mutta maksuja ei ole vielä vahvistettu, ja järjestelmä on viivästynyt. Brändien on usein vaikea tietää, mihin suuntaan kääntyä.
Ennakkoluuloton
On varmasti tehty joitakin kiistanalaisia päätöksiä, kun yritykset ovat siirtyneet suljetuissa kierroissa kierrätettävistä muovipakkauksista (PE-HD-maitopullot) monista materiaaleista valmistettuihin kartonkipakkauksiin, joiden kierrättäminen vaikuttaa paljon hankalammalta. Muutoksen kerrotaan säästävän päästöjä, mutta ilman elinkaariarviointien kaikkia yksityiskohtia on vaikea selvittää.
Toiset ovat itse asiassa palaamassa muoviin. Heura Foods, joka valmistaa kasviperäistä lihaa, on yksi niistä, jotka ovat siirtyneet muoviin pakkaustensa elinkaariarvioinnin perusteella. Sen 2.0-pakkausmuoto oli 87-prosenttisesti kierrätetty pahvitarjotin ja muovipäällyste (tällaisia kerroksia sisältävien paperipakkausten kierrätyksen haasteita käsiteltiin edellisessä artikkelissani). Yritys on nyt kuitenkin päättänyt, että 92-prosenttisesti kierrätetty PET-tarjotin ja muovikansi ovat parempia. Espanjassa, Ranskassa, Italiassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa tehdyistä LCA-tutkimuksista julkaistiin yksityiskohtaiset tiedot, joiden mukaan rPET-tarjottimen hiilijalanjälki oli 23-47 prosenttia pienempi kuin pahvisen tarjottimen. Kierrätysmuovin käyttö tarjottimissa (joita kierrätetään yhä useammin suljetuissa kierroissa) auttoi varmasti kääntämään tulokset muovin eduksi. ”Tiedämme, ettei se ole täydellinen ratkaisu, mutta se on toistaiseksi paras”, yritys sanoo.
Täydellistä ratkaisua ei ole, mutta mitä yksinkertaisemmaksi ja standardoidummaksi pakkauksista tulee, sitä paremmat mahdollisuudet on saada aikaan suljettuja kierroksia, joita tarvitsemme osana kiertotaloutta.
Lisätietoja CarbonQuotasta ja sen palveluista saat täältä: https://www.carbonquota.co.uk/.