Laurel Brunner kertoo, miten painoteollisuus on vähentänyt ympäristövaikutuksiaan huomattavasti teknologisen kehityksen ansiosta, vaikka paperijätettä pidetäänkin edelleen ongelmallisena. Vaikka kuluttajatottumukset ovat haaste, ala jatkaa vihreämpien käytäntöjen kehittämistä.
Tulostusta moititaan usein siitä, että se kuormittaa ympäristöä, mutta tämä on epäoikeudenmukaista. Väärinymmärrys perustuu käsityksiin paperijätteestä, kaikkiin niihin mielikuviin poisheitetyistä sanomalehdistä, jotka ajelehtivat pitkin kaupunkien katuja. Jäteongelma on todellakin todellinen, mutta on väärin syyttää painoteollisuutta tahallisesta ympäristön pilaamisesta. Virheellistä ja tietämätöntä.
Selviytyäkseen hengissä kirjapainojen on täytynyt leikata kustannuksia ja investoida prosessien tehokkuuteen. Niiden on täytynyt automatisoida ja kehittää verkkopalveluja, jotka helpottavat yhteydenpitoa asiakkaisiin ja välttävät virheitä, jotka johtavat uusintatöihin ja hävikkiin. Painoteollisuuden hiilijalanjäljen pienentämiseen kiinnitetty huomio on ehkä vähentynyt viime aikoina, mutta se ei tarkoita, ettei sen parantamiseksi tapahtuisi mitään.
Pyrkimys tehokkuuden lisäämiseen alkoi yli neljäkymmentä vuotta sitten, kun alalla siirryttiin metallin kuumakirjoituksesta painolaattojen kuvantamiseen digitaalisten lähtötietojen avulla. Kesti jonkin aikaa ennen kuin filmivaihe korvattiin suoraan painolevylle tapahtuvalla kuvantamisella, mutta tämän kehityksen jokaisessa vaiheessa painotuotteiden tuotantoprosessit tehostuivat. Levyjen tuottamiseen tarvittavat kulutustarvikkeet ja monimutkaisten vaiheiden ylläpitämiseen tarvittava energia vähenivät. Tämän kehityksen aikana oli paljon uhreja, eikä vähiten perinteisiä kirjasinkirjoitus- ja värierotteluammatteja. Molempiin liittyvät erittäin korkeat kustannukset laskivat nopeasti, ja 1980-luvun puolivälissä pöytäjulkaisemisen vallankumous toi latomisen ja lopulta myös värinhallinnan kaikkien ulottuville. Yhdeksänkymmentäluvulla keksittiin digitaalinen painokone, joka kuvaa tiedot suoraan alustalle, jolloin painolevyjen tarve poistui kokonaan. Digitaalisen painokoneen myötä poistui toinen jätteen ja tuotantopäästöjen lähde.
Tulostuksen käyttäjille koituneet hyödyt olivat paljon suuremmat kuin kaiken tämän tuhoisat vaikutukset vanhaan kaartiin. Demystifioitu painotuotanto oli halvempaa, vähemmän tuhlaavaa ja ympäristövaikutuksiltaan vähäisempää. Parantamisprosessi jatkuu, kun uusia painosovelluksia syntyy jatkuvasti ja painotalot pyrkivät yhä tehokkaampiin tuotantomalleihin esimerkiksi käyttämällä prosessittomia levyjä. Kuluttajien tietoisuus kierrätyksen tarpeesta ei kuitenkaan ole niin yleistä kuin sen pitäisi olla, eikä jätteiden minimointi useinkaan ole osa ajattelua. Ylimääräiset pakkaukset hyväksytään liian helposti mukavuuden nimissä. Ja myönnettäköön, että vain harvat kuluttajat ovat halukkaita tinkimään tottumuksistaan tai mukavuudestaan ympäristövaikutusten vähentämisen vuoksi. Painoteollisuus tekee paljon kestävän kehityksensä hallitsemiseksi ja parantamiseksi, eikä vähiten siksi, että se on valmis omaksumaan uusia ympäristöystävällisiä tuotantomalleja. Kuluttajien tottumusten muuttaminen on toinen juttu.
Luotto: Kuva: Aaron Burden on Unsplash