Kuusi vuotta sitten Ellen MacArthurin säätiö (EMF) arvioi, että meressä olisi vuonna 2050 enemmän muovia kuin kalaa. Viisi vuotta sitten BBC:n Blue Planet -sarja esitettiin. Ja kaksi vuotta on kulunut siitä, kun kampanjoiva kokki Hugh Fearnley-Whittingstall julkaisi War on Waste -kirjan.

Muovi, meille kerrotaan kerta toisensa jälkeen, on (erittäin) huono asia. Mikä tekee kaikesta muusta (erittäin) hyvää, eikö niin? Kunpa kestävyyttä koskevat päätökset olisivat näin yksinkertaisia. Kuten konsulttiyritys Gartner totesi hiljattain julkaistussa blogissaan: ”Kestävien pakkausten todellisuus on, että ne ovat monimutkaisia.”

Ei ole olemassa mitään taikapakkausta, ei kestävää hopealuotia. Se ei kuitenkaan ole estänyt kertakäyttöpakkauksia koskevan yksinkertaisen kertomuksen (nopeaa) kehittymistä, joka viittaa siihen. Kun muovia on parjattu, tuotemerkit – jotka ovat halunneet tehdä jotain yleisön ja poliitikkojen huomattavan painostuksen edessä – ovat siirtyneet muihin materiaaleihin.

Alumiini, kuitu, kompostoituvat ja muut uudet materiaalit ovat kaikki hyötyneet tästä. Makkarat laitetaan pahviin. Olut on paperipulloissa. Ja maito on siirretty (kierrätettävistä) muovipulloista (vaikeammin kierrätettäviin) kartonkipakkauksiin. On epäselvää, ovatko nämä kestäviä valintoja, markkinoinnin ohjaamia toimia vai hyvää tarkoittavia mutta lopulta huonoja päätöksiä, joilla on tahattomia ympäristövaikutuksia.

Green Alliance -ajatushautomo varoitti vuonna 2020, kuinka päivittäistavaramerkit raportoivat, että päätökset muovista luopumisesta tehdään usein ottamatta huomioon valittujen korvaavien materiaalien ympäristövaikutuksia tai sitä, onko niille olemassa riittävä keräys- ja käsittelyinfrastruktuuri. Eräs tutkimusta varten kuultu alan johtajista kutsui prosessia ”melko nopeaksi ja melko lyhyeksi ja kuivaksi”, koska toimistopäälliköt ovat saaneet toimeksiannon ”olla ympäristöystävällisempiä”, mikä johtaa siihen, että ”muovista luovutaan äkkipikareaktiona”.

Muovin tuska on paperin voitto

Paperi on ollut muovin vastaisen sodan pääasiallinen edunsaaja. Mintelin lukujen mukaan paperi- ja kartonkipakkausten osuus elintarvikepakkausmarkkinoista on suurin, ja se nousee 49 prosentista vuonna 2018 ennustettuun 54 prosenttiin vuonna 2022. Muiden ennustajien mukaan suunta on edelleen muovin korvaaminen kuitupakkauksilla.

Paperi on varmasti hyvin yleisön mieleen, ja se saa usein erittäin hyviä pisteitä mielipidetutkimuksissa, joissa selvitetään, miten yleisö suhtautuu erilaisiin pakkauksiin. Myös kompostoituvat pakkaukset, alumiini ja lasi ovat tutkimusten mukaan suosikkeja. Yhtenä pysyvänä tekijänä on, että muovi jää usein taulukon häntäpäähän – vaikka se olisi kierrätettävissä tai valmistettu kierrätysmateriaalista.

Haluan tehdä selväksi, että en kannata muovia, vaan pikemminkin hyväksyn sen, että todellisuus on paljon monivivahteisempi – mikä voi jättää kuluttajat ja yritykset kamppailemaan tämän nopeasti kehittyvän alan perässä.

Kuten kesäkuussa 2022 julkaistussa Resources, Conservation and Recycling -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa todettiin: ”[…] jos teoreetikot, yritykset tai hallitukset eivät ole yhtä mieltä erityyppisten pakkausten kestävyydestä – miten kuluttajien pitäisi tehdä oikeita arvioita?”. Saksalaiset ja alankomaalaiset asiantuntijat ovat myös arvioineet, miten kuluttajat arvioivat elintarvikepakkauksia pikemminkin affektiivisten tunteiden kuin kognitiivisen päättelyn avulla. Heidän julkaisussaan esiteltiin yksityiskohtaisesti, miten ihmisten käsitykset erilaisista pakkausmateriaaleista eivät useinkaan vastaa tieteellistä todellisuutta, mikä tarkoittaa, että heidän ostokäyttäytymisensä ”on useimmissa tapauksissa ympäristön kannalta vähemmän kestävää kuin on tarkoitus”.

Siksi asiakkaasi odottavat, että sinä leikkaat tämän sumun läpi. Aluksi tuotemerkit saavuttivat tämän yksinkertaisesti siirtymällä pois muovista. Kun yksi tuotemerkki siirtyi, muut seurasivat perässä, ja Gartner kutsuu tätä muutosta ”kestävien pakkausten hype-sykliksi”. Lisäksi asetettiin tavoitteita, laadittiin vapaaehtoisia sopimuksia ja järjestettiin budjetteja uudelleen. Viime kuukausina jotkut ovat alkaneet ymmärtää, että näitä pakkauslupauksia on vaikea täyttää: joitakin taloudellisia, teknisiä, toiminnallisia ja ympäristöön liittyviä esteitä on vaikea ylittää.

EMK:n maailmanlaajuisen muovisitoumuksen allekirjoittaneiden asettamia tavoitteita ei todennäköisesti saavuteta vuoteen 2025 mennessä. Yhdistyneessä kuningaskunnassa hyväntekeväisyysjärjestö Wrapin ylläpitämään muovisopimukseen liittyneet edistyvät joillakin aloilla, mutta toisilla aloilla ne kamppailevat. Yksi ongelmista ovat edelleen joustavat muovipakkaukset.

Mitä pehmeämpää muovi on, sitä vaikeampi sitä on kierrättää. Joustavien muovipakkausten – kuten leipäpussien, näkkileipäpakkausten ja makeispakkausten – jalostaminen takaisin elintarvikekäyttöön soveltuviksi materiaaleiksi on vielä vaikeampaa. Siksi yritykset turvautuvat edelleen paperiin. Mutta onko tämä näennäisen yksinkertainen siirtyminen todella kestävää?

Pulp fiction (ja faktat)

FMCG-alan yritykset ovat viime aikoina tehneet runsaasti kuitupohjaisia innovaatioita, kuten Heinz, Diageo, Mars ja Nestlé. Esimerkiksi Mars käyttää paljon joustavia muovipakkauksia, jotka ovat sen mukaan turvallisia, käteviä ja vähentävät hiilidioksidipäästöjä enemmän kuin monet nykyiset uudelleenkäytettävät, kierrätettävät tai kompostoitavat pakkaukset. Ne eivät kuitenkaan ole helposti kierrätettävissä, mikä tekee niistä helpon kohteen kansalaisjärjestöille. Australiassa yhtiö onkin alkanut ottaa käyttöön kuitupohjaisia pakkauksia esimerkiksi Snickers- ja Milky Way -tuotteille.

On epäselvää, ovatko tällaiset pakkaukset ”kestävämpiä”, kuten jotkut tuotemerkit väittävät. Usein niissä on hyvin ohut muovivuori, jota kierrättäjien voi olla vaikea erottaa. Sulkupäällysteet voivat aiheuttaa samanlaisia ongelmia paperitehtaille. Pakkausyritys DS Smithin mukaan voileipäkääreet, eristetyt ruoantoimituspakkaukset, kahvipussit ja pikaruokapaikkojen virvoitusjuomamukit tukkivat paperitehtaita. Confederation of Paper Industries -järjestön mukaan 2 prosenttia (120 000 tonnia) sen jäsenyritysten tehtaille saapuvista pakkauksista on ”haastavampi” kierrättää. CPI haluaa, että enintään 5 prosenttia pakkausten painosta on muovia, mikä on alhaisempi kuin On Pack Recycling Label -merkinnässä asetettu raja-arvo kierrätysmerkinnän saamiseksi.

Toinen esimerkki ovat kahvikupit, joissa on myös muovivuori. Niitä käytetään vuosittain 3,2 miljardia kappaletta (35 000 tonnia), ja ne voitaisiin kierrättää (kapasiteettia on riittävästi), mutta Wrapin mukaan vain 2,8 prosenttia niistä kierrätetään. Tuore analyysi osoitti myös, että vuosittain kulutetaan 3,2 miljardia kuitukomposiittiruokapakkausta, mutta ”käsittely- tai kierrätysinfrastruktuuria ei ole olemassa”. Nämä tilastot jäävät hämärän peittoon, kun huomio kiinnittyy tiukasti muoviin.

Koska tietyt kertakäyttöiset muovipakkaukset on jo kielletty Skotlannissa ja ne tulevat pian voimaan Englannissa ja Walesissa, yhä useammat yritykset siirtyvät käyttämään paperia. Niiden on oltava varuillaan tämän mahdollisista seurauksista – eikä pelkästään paperin kierrätettävyyden kannalta. ”[…] yritykset, jotka siirtyvät muovista, mutta korvaavat sen paperipakkauksilla, vaihtavat yhden ympäristökatastrofin toiseen”, Tamara Stark Canopy-metsänsuojeluverkostosta kertoi hiljattain Packaging Insightsille.

Hiili ja kemikaalit

Paperi on saattanut päästä vapaamatkustajaksi muovin häviämisen myötä, mutta yhteydet metsäkatoon, vedenkulutukseen ja saastumisriskiin ovat yhä enemmän esillä. Odotettavissa on, että myös paperin ja kartongin kosteudenkestävyyttä parantavien PFAS-yhdisteiden eli ”ikuisuuskemikaalien” käyttö joutuu tulituksen kohteeksi.

Neitseellisen kuidun käyttö elintarvikepakkauksissa on myös jäänyt suurelta osin huomaamatta. WWF on yksi kansalaisjärjestöistä, jotka ovat varoittaneet, että ”suuntaus korvata öljypohjainen muovi puupohjaisella muovilla vain lisää metsiin kohdistuvaa painetta”. Paperipakkausten kestävyyden määrittäminen on monimutkaista, kuten Innovation Forum on todennut.

Tämä ei tarkoita sitä, että yksi pakkaustyyppi pannaan ja toinen mainostetaan. Muoviin liittyy tunnetusti saastumiseen liittyviä ongelmia, ja on olemassa huomattavia huolenaiheita siitä, miten pakkauksissa käytetyt kemikaalit kulkevat kierrätyskierrossa. Esimerkiksi yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa on varoitettu, että ”kierrätystalouden kiertotalous saattaa tuoda tuotteisiin lisää kemikaaleja”.

Tämän kaiken vuoksi yritysten on erittäin vaikea kehittää yhtenäistä pakkausstrategiaa. Kuluttajien mieltymykset, säädökset ja teknologia ovat kaikki muuttumassa – ja kaikkia muutoksia on tarkasteltava nollapäästöjen vähentämisen näkökulmasta.

Yhä useammat yritykset luottavat elinkaariarviointeihin (LCA), joiden avulla saadaan objektiivinen näkemys eri materiaalien eduista ja haitoista. LCA:lla on rajoituksensa, mutta jos ne tehdään hyvin luotettavien ja edustavien tietojen avulla, ne voivat tuottaa merkityksellisiä tuloksia.

Niitä voidaan tietysti tehdä myös huonosti, ja on ymmärrettävää (ja kasvavaa) huolta siitä, että LCA:ta käytetään sekä kuluttajien että yritysten viherpesuun. Kuten Footprint-tutkimus on osoittanut, asiakkaat ottavat pakkauksista enemmän vihjeitä tuotemerkin kestävyysaloitteista kuin mistään muusta, joten houkutus harhaanjohtamiseen tai yksinkertaisten ratkaisujen etsimiseen on suuri. Valitettavasti hopealuoteja etsivät voivat lopulta ampua itseään jalkaan.

PwC:n tutkimus osoittaa, että jos kaikki muovipakkausten nykyinen kulutus (1,6 miljoonaa tonnia) siirrettäisiin vastaavalla tavalla muihin pakkauksissa Yhdistyneessä kuningaskunnassa nykyisin käytettäviin materiaaleihin, hiilidioksidipäästöt lähes kolminkertaistuisivat 1,7 miljardista CO2e-tonnista 4,8 miljardiin CO2e-tonniin. Kirjoittajat varoittivat, että tämä ei tarkoita, että meidän pitäisi jatkaa muovin käyttöä entiseen tapaan, vaan että meidän on puututtava poisheittämiskulttuurimme perimmäisiin ongelmiin. Materiaalien käyttöä, vaikutuksia ja jätettä on vähennettävä, koska ei ole olemassa yhtään kertakäyttöpakkausta, jonka vaikutus olisi nolla.

Muovista on tehty roisto, mutta sen tilalle pyrkivien sankareiden pätevyys on myös kyseenalaistettava.

Lisätietoja CarbonQuotasta ja sen palveluista saat täältä: https://www.carbonquota.co.uk/.