Laurel Brunner kertoo yksityiskohtaisesti kestävän kehityksen raportoinnin merkityksestä ja siitä, miten painoteollisuus pyrkii siirtymään vähähiiliseen talouteen, jotta se voisi vastata painotuotteiden ostajien tarpeisiin vahvoilla ympäristö-, sosiaali- ja hallintopolitiikoilla.
Kestävän kehityksen raportointi on tärkeä asia paljon painotuotteita ostaville tuotemerkeille, erityisesti kuluttajia palveleville tuotemerkeille. Nämä tuotemerkit tarvitsevat paljon pakkauksia tavaroilleen, joista suuri osa on muovia ja liian vähän kierrätettäviä, joten kaikki positiivinen, josta ne voivat kertoa, on plussaa.
Suuret tuotemerkit laativat yleensä omat kestävän kehityksen raporttinsa osakkeenomistajiaan ja asiakkaitaan silmällä pitäen. Se, mitä raportoidaan ja mitä ei, ei kuitenkaan ole kovin johdonmukaista. Yleissääntönä näyttää olevan kehuskella myönteisillä asioilla ja jättää huomiotta vähemmän myönteiset asiat. Tämä johtaa siihen, että raportoidut tiedot vaihtelevat suuresti.
Pitäisikö meidän siis lukea yritysten kestävän kehityksen raportteja epäilevästi? Vai pitäisikö meidän olla iloisia siitä, että ylipäätään on sitouduttu avoimeen kestävyysviestintään? Onko kyse vain kosmeettisesta viherpesusta vai ovatko nämä raportit todella informatiivisia tiekarttoja, joita yritykset aikovat noudattaa? Vastaus on luultavasti jossain keskellä, vaikka molemmista ääripäistä löytyykin esimerkkejä (mieleen tulee Asian Pulp & Paperin törkeä väärinkäytös).
Kestävän kehityksen raportoinnin vaikeus on se, että yritykset tietävät, että niiden on tehtävä jotain, joten ne haluavat huutaa kattavista sitoumuksista. Useimmiten nämä sitoumukset koskevat asioita, jotka hyödyttävät myös liiketoimintaa ja joiden toteuttaminen ei maksa liikaa, kuten energiatehokkuuden parantaminen. Kannustimena on kuitenkin myös rastittaa mahdollisimman monta vihreää ruutua, koska se toimii hyvin markkinoilla.
Monet suuret paino- ja kustannusyritykset alkavat ymmärtää, että kestävän kehityksen raportoinnista on tulossa vaatimus. Siksi ne julkaisevat kestävyysraportteja ja asettavat tavoitteita. Ympäristöraportin sisällöstä ei kuitenkaan ole olemassa mitään kaavaa, eikä paino- ja kustannusalalla ole keinoja verrata kestävyysraportteja keskenään. Tarvitaan raportointimalli, jossa keskitytään muutosten aikaansaamiseen toimitusketjuissa, kannustetaan hyviin käytäntöihin ja viedään alaa lähemmäs kiertotaloutta.
Graafinen teollisuus pyrkii siirtymään vähähiiliseen talouteen, jotta se voisi vastata painotuotteiden ostajien tarpeisiin, joilla on vankat ympäristö-, sosiaali- ja hallintopolitiikat (ESG). Näitä kehitetään vastaamaan kuluttajien ja kansalaisten odotuksia, auttamaan yrityksiä siirtymään kohti nollapäästöjä ja ottamaan huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteet (UNSDG).
Paino- ja kustannusalan ympäristönäkökohtia ja -vaikutuksia koskevien tietojen raportoinnin vakiomuotoinen raportointitapa tarjoaisi työkalupakin, joka kannustaisi parantamaan yritysten ja toimitusketjujen ympäristöjalanjälkeä ajan mittaan. Tämä auttaa meitä kaikkia pääsemään lähemmäs nettonollaa.
Lähdetiedot:Tämän artikkelin on tuottanut Verdigris-projekti, alan aloite, jonka tarkoituksena on lisätä tietoisuutta painamisen myönteisistä ympäristövaikutuksista. Tämä viikoittainen kommentti auttaa painotaloja pysymään ajan tasalla ympäristöstandardeista ja siitä, miten ympäristöystävällinen liikkeenjohto voi auttaa parantamaan yritysten tulosta. Verdigris-ohjelmaa tukevat seuraavat yritykset: Agfa Graphics, EFI, Fespa, Fujifilm, HP, Kodak, Miraclon, RicohSplash PR, Unity Publishing ja Xeikon.