Joanne O’Rourke, Epson Design Award -palkinnon voittaja, keskustelee tarinankerronnan, luonnon, käsityön ja innovaation rajapinnasta yrityksessään ja siitä, miten Personalisation Experience 2025 oli uraa määrittävä hetki.

Kestävyys ei ole rajoitus – se on innovoinnin moottori. Tämän vuoden SmartHub-konferenssissa, joka pidettiin Personalisation Experience 2025 -tapahtumassa Berliinissä muutama viikko sitten, minulla oli kunnia kertoa matkastani kuvataide- ja tekstiilisuunnittelijana, joka työskentelee luonnon, käsityön ja innovaation risteyskohdassa.

Kokemuksesta teki vieläkin erikoisemman Epson Design Award -palkinnon voittaminen – valtava virstanpylväs urallani ja muistutus tarinankerronnan merkityksestä kestävässä suunnittelussa.

Olen Finch Marshin perustaja, brändin, jonka juuret ovat ympäristövastuullisuudessa ja emotionaalisessa yhteydessä. Luova prosessini yhdistää käsityön ja digitaalisuuden ja muuntaa merilevän ja luonnonvärit nykyaikaiseksi pintamuotoiluksi.

Luontoon ankkuroitu suunnittelumatka

Matkani alkoi Norwichin taideyliopistossa, jossa opiskelin tekstiilisuunnittelun kandidaatiksi. Näiden kolmen vuoden aikana keskityin sekä digitaalisiin että käsityötekniikoihin, mikä huipentui New Designers -näyttelyyn. Sieltä minut valittiin Green Grads UK:n jäseneksi, mikä antoi minulle mahdollisuuden osallistua näyttelyihin Lontoossa ja Manchesterissa ja lopulta toi minut FESPAan.

Käytäntöjeni ytimessä on luonto – ei vain inspiraationa, vaan aktiivisena yhteistyökumppanina. Materiaaleihini kuuluu usein kuolleita kankaita, leväpohjaisia väriaineita ja puristettua merilevää, jolloin syntyy syvästi kuvioituja teoksia, joiden ympäristövaikutukset ovat minimaaliset.

Käytän merta ja sen materiaaleja sekä aiheena että välineenä. Jokainen teos on hiljaista yhteistyötä luonnon kanssa, ja jokainen painos vie tätä tarinaa eteenpäin.

Brändin ydinarvot

Finch Marshissa työni perustuu viiteen brändipilariin:

  1. Crafted by Nature – luonnon puutteita ja orgaanista estetiikkaa hyödyntävä muotoilu.
  2. Hidas emotionaalinen muotoilu – teosten tekeminen, jotka yhdistävät ja jäävät mieleen.
  3. Uusiutuvat materiaalit – tietoinen hankinta ja jätteen vähentäminen
  4. Meri-peräinen tarinankerronta – annan meren muokata prosessiani ja viestiäni.
  5. Nykyaikainen perintö – vanhojen käytäntöjen yhdistäminen nykyaikaisiin asioihin

Nämä eivät ole vain arvoja, vaan päätöksiä, joihin palaan jokaisessa suunnittelussa. Nämä viisi periaatetta pitävät minut vastuullisena riippumatta siitä, maalaanko ekoväreillä vai tarkennanko skannauksia Photoshopissa.

Käsityön ja teknologian yhdistelmä

Esitelmässäni kerroin yleisölle siitä, miten yhdistän käsin värjäystä ja digitaalitekniikkaa tukeakseni räätälöintiä ja kestävää tuotantoa.

Aloitan maalaamalla luonnollisilla väriaineilla kankaalle, usein suurikokoisissa sommitelmissa. Tämän jälkeen digitoin nämä teokset tasoskannerilla, muokkaan niitä hienovaraisesti Photoshopissa ja valmistelen ne digitaalista tilaustulostusta varten.

Haluan, että jokaisessa teoksessa säilyy käsintehtyjen teosten intiimiys – vaikka ne jäljennettäisiinkin mittakaavassa.

Tämä lähestymistapa ei ainoastaan vähennä jätettä, vaan mahdollistaa myös yksilöllisen suunnittelun taiteellisesta eheydestä tinkimättä. Se luo tuotteita, jotka tuntuvat emotionaalisesti ja materiaalisesti rikkailta.

Koristelun lisäksi: muotoilu tarinana

Minulle muotoilu ei ole vain pintaa syvemmällä. Se on väline, jolla luodaan yhteys suunnittelijan ja käyttäjän, luonnon ja teknologian välille.

Uskon, että ihmiset kaipaavat nykyään merkitystä. He haluavat, että heidän sisustuksensa, muoti ja esineet heijastavat arvoja. Ja siihen muotoilu voi johtaa.

FESPAssa puhuin siitä, miten tarinankerronta sisältyy prosessini jokaiseen vaiheeseen – merilevän keruusta lopulliseen digitaaliseen tiedostoon. Kyse on esineiden tekemisestä, jotka tuntuvat eläviltä, jotka resonoivat ja jotka kestävät.

Materiaalit ja menetelmät

Prosessini on vähävaikutteinen ja tunteikas. Käyttämällä indigoa, merilevää ja muinaisia värjäystekniikoita luon teoksia, jotka ovat sekä ekologisesti järkeviä että visuaalisesti kiehtovia. Käytän prosessissani puristettua merilevää ja merilevästä peräisin olevia pigmenttejä. Merilevä toimii luonnollisena resistinä ja luo kauniita, orgaanisia painatuksia, kun se kerrostetaan indigo- ja leväpohjaisten väriaineiden kanssa. Nämä luonnolliset pigmentit ovat vesipohjaisia ja vähäpäästöisiä, mikä antaa töille vahvan ympäristöperustan. Tämä on tapa sisällyttää rannikon rytmi suoraan teokseen sekä muodon että merkityksen osalta. Luonto ei ole vain inspiraationi, vaan se on kanssasuunnittelijani.

Käytän mahdollisimman vähän vettä, vältän haitallisia kemikaaleja ja etsin tekniikoita, jotka ovat kestäneet vuosisatoja. Työni on hidasta, harkittua ja suunniteltu osaksi kestävämpää tulevaisuutta.

Katse eteenpäin

Epson UK:n myöntämä Epson Design Award -palkinto oli suuri kiitollisuuden ja kannustuksen hetki.

Epson-palkinnon voittaminen tuntui täydeltä ympyrältä – se oli tunnustus siitä, että luonnolliset prosessit ja digitaaliset mahdollisuudet on yhdistetty. Olen otettu, ja se saa minut entistäkin innostuneemmaksi siitä, mitä seuraavaksi on luvassa.

Epsonin tuki nouseville lahjakkuuksille ja kestävälle muotoilulle on merkittävä askel, joka vie alaa eteenpäin. Olen syvästi kiitollinen tuomareille ja FESPA-tiimille siitä, että he ovat antaneet tilaa minunlaisilleni äänille.

Tämä puhe oli vasta alkua. Jatkan keskustelua Ocean Talks with Boat International-tapahtumassa, jossa esittelen työtäni luksussisustus- ja jahtimarkkinoille – uusi areena kestävälle pintasuunnittelulle.

Käytäntöni perustuu edelleen luontoon, perustuu räätälöintiin ja on sitoutunut eettiseen tekemiseen.

Tietokilpailu: Tekstiilien vaikutusten uudelleenarviointi

Istuntoni lopussa jaoin lyhyen tietokilpailun, joka auttaa ymmärtämään, miten kiireellistä kestävyys on teollisuudessamme. Tässä on tilannekatsaus Club FESPAn lukijoille pohdittavaksi:

  1. Kuinka monta tonnia tekstiilejä päätyy kaatopaikalle maailmanlaajuisesti vuosittain?
    Yli 92 miljoonaa tonnia – se on yksi jäteauto joka sekunti.
  2. Kuinka paljon vettä tarvitaan yhden puuvillaisen t-paidan valmistamiseen?
    Noin 2700 litraa – sen verran yksi ihminen juo 2,5 vuodessa.
  3. Kuinka paljon Yhdistyneessä kuningaskunnassa kaatopaikalle päätyy pelkästään vaatteita?
    Yli 350 000 tonnia vuodessa.
  4. Kuinka paljon muotivarastoa jää vuosittain myymättä?
    Noin 30 % eli lähes joka kolmas vaate.
  5. Kuinka kauan polyesterin hajoaminen kestää?
    Jopa 200 vuotta.

Nämä luvut eivät ole pelkkiä tosiasioita, vaan kehotus toimintaan.

Viimeiset sanat

FESPA oli uran kannalta ratkaiseva tilaisuus – ei vain työni jakamiseen, vaan myös yhteyksien luomiseen muiden luovien tekijöiden, brändien ja ajattelijoiden kanssa, jotka välittävät tulevaisuudestamme.

Uskon, että muotoilu voi olla sekä kestävää että kaunista. Meidän ei tarvitse valita. Meidän on vain välitettävä tarpeeksi kokeillaksemme.

Seuraavalle suunnittelijoiden ja opiskelijoiden sukupolvelle: teidän äänenne on tärkeä. Jatkakaa kokeiluja, pysykää uteliaina ja antakaa luonnon olla osa prosessianne. Ette ole vain tämän alan tulevaisuus – olette jo nyt muokkaamassa sitä.

Jos haluat seurata matkaani tai tehdä yhteistyötä, löydät minut täältä @finch_marsh Instagramista – olen aina avoin keskusteluille. Jatketaan paremman tulevaisuuden suunnittelua – yhdessä.