Graeme Richardson-Locke käy Brightonissa haastattelemassa Michel Cazaa. Michel kertoo näkemyksiään silkkipainosta ja digitaalisesta painamisesta sekä näiden painomenetelmien edistämismahdollisuuksista.

Yksi FESPAn teknisen tuen johtajan tehtäväni suurista etuoikeuksista on, että saan viettää aikaa yhteisön arvostetuimpien ja kokeneimpien henkilöiden kanssa.
Käytin tilaisuutta hyväkseni ja kysyin Michel Cazalta, yhdeltä FESPAn perustajista, olisiko hän halukas tapaamaan minut vaihtaakseni näkemyksiä silkkipainosta ja digitaalisesta painamisesta. Halusin myös tietää, missä hän näkee mahdollisuuksia edistää näitä kaikkein joustavimpia painomenetelmiä.

Milloin pidit ensimmäistä kertaa kädessäsi silkkipainokoneen puristinta?

Yli 63 vuotta sitten, toukokuussa 1955 (olin silloin 20-vuotias). Kuten kirjassani kerron, olin opiskelijatyössä BMJ:ssä, kuuluisassa ja teknisesti edistyksellisessä työpajassa aivan Tukholman keskustassa, Ruotsissa.

Milloin tajusit, että olit löytänyt työn, josta tulisi elinikäinen intohimosi?

Näiden ”satunnaisten” työiltojen jälkeen huomasin, että silkkipainanta oli paljon hauskempaa ja mielenkiintoisempaa kuin psykososiologia, jota minun piti opiskella yliopistossa, ja pyysin marraskuussa 1955, että minut palkattaisiin täysipäiväisesti, enkä ole sen jälkeen lopettanut silkkipainantaa.

Mitä viisauden helmiä antaisit yhteisömme nuoremmille jäsenille, jotka haluavat luoda tulevaisuuttaan painamisen parissa?

”Viisauden helmiä” ei siis ole minun juttuni! Päinvastoin, sanoisin: ”Älä ole liian viisas, kokeile kaikkea, tee tyhmiä asioita ja tee virheitä, mutta … USKALLA!

Älkää varsinkaan koskaan kuunnelko ihmisiä, jotka kertovat teille joukolla ”tosiasioita”, ”se on mahdotonta”….Suuri osa siitä, mitä olen yrittänyt, tehnyt, etsinyt, löytänyt, on ”mahdotonta” joukolle erittäin päteviä asiantuntijoita toimittajillani vuosien varrella! UV-seulapaino tai digitaalinen … mahdotonta. UV-keramiikka … mahdotonta, silkkipainatus 300 LPI … mahdotonta, tulostaa puoliväriä ilman pisteitä tai nyt stokastisena 15 mikronia … mahdotonta, tulostaa vesipohjaisella UV:llä 300 LPI puuvillalle … mahdotonta, tehdä painoväristä ”tiksotrooppista” … mahdotonta, rajoittaa UV-lamppujen lähettämään IR-lämpöön liittyviä mittamuutoksia … mahdotonta, luoda ICC-profiileja silkkipainatusta varten … mahdotonta, aloittaa digitaalisen käyttö silkkipainon esipainossa (vuodesta 1988 lähtien minulle) … mahdotonta jne. jne.

Kaikki nämä esimerkit ja muut esimerkit, jotka liittyvät puristimien, koneiden, kankaiden, kehysten ja niiden kireyden parantamiseen, korvaavat valkokankaan valotuksen ”keston” ”mitatuilla valoannoksilla” ja kasoilla ”erikoistehosteita”.

Olen aina sanonut: Sanoin aina: ”Se, mitä sanot, on mahdotonta, teen sitä joka päivä yrityksessäni”. Kerran minusta tuli jopa ”5-jalkaisten lampaiden” asiantuntija!

Mikä on motivoinut sinua ratkaisemaan haasteita, joissa muut ovat saattaneet vain vaihtaa suuntaa?

Ehkä egoni! ja erityisesti se, mitä juuri kerroin sinulle ”mahdottomasta”.

Minun tapani tehdä ”teknisesti” oli ja on edelleen ”tehdä asioita” ja sitten selittää, miksi se toimii: ensin käytäntö, sitten teoria.

Vaikka tiedetään, että et mieluiten arvioi painamiesi töiden taiteellista arvoa, onko ollut projekteja, jotka ovat tehneet sinut erityisen onnelliseksi?

Taiteessa en arvioi ”taiteellista laatua” tai ”tyyliä” … Sanon vain ”pidän tai pidän vähemmän (tai en ollenkaan)”, ja tämä voi koskea mitä tahansa olemassa olevaa taiteellista tyyliä … Niinpä on tietenkin paljon taideteoksia, mutta myös mainonnassa, POP-tulosteissa, keramiikassa, elektroniikkateollisuudessa tai lasiteollisuudessa, joiden menestys on tehnyt minut onnelliseksi. Mahdotonta valita yhtä!

Sinulla on varmasti ollut huono päivä tai kaksi 55 painovuoden aikana. Mikä on aiheuttanut suurimman turhautumisenne?

Totta kai! Mutta kuten aina, nämä pettymykset tai ongelmat auttoivat minua ”pomppimaan takaisin” kokemuksen myötä. Vuonna 1968 opiskelijoiden ja työläisten vallankumous ja sen seuraukset tappoivat ensimmäisen yritykseni, joten perustin uuden yrityksen (tästä lisää kirjassani). Vuonna 1978 olin hieman kyllästynyt yrityksen johdon paineisiin ja sen asettamiin rajoituksiin. Halusin tehdä vain teknistä tutkimusta ja T&K-toimintaa, mutta sitten tuli kuitenkin suuri taidegrafiikan tilaus, joka ”pakotti” minut palaamaan silkkipainon pariin ensin taiteen ja sitten vielä kerran mainonnan pariin.

Katsotteko, että ympäristövastuu on kaikkien yritysten kaupankäynnin edellytys vai ylellisyys, jota hallitus voi valvoa?

Aloitin parantamisen kieltäytymällä käyttämästä liuottimia, ja tämä johti UV-kovetteisten seulavärien kehittämiseen. Ollakseni täysin rehellinen, tuolloin, vuonna 1976, näin vielä ennen kaikkea UV-seripainon valtavat tekniset edut, enkä niinkään keskittynyt ympäristön edistymiseen.

Vuonna 2001 aloin sitten tukea painajien terveyden ja ympäristön suojelua kirjoittamalla teoksen ”Screenprinting a guide for a clean planet”. Se käännettiin englanniksi vuonna 2006, ja siitä tuli vuonna 2008 yhteistyössä Paul Machinin kanssa FESPA Planet Friendly Guide -opas, jota laajennettiin kattamaan myös digitaalinen painaminen. Olemme päivittäneet sitä säännöllisesti kymmenen vuoden ajan, ja nyt FESPA laatii uuden version vuonna 2019.

Minulle se on siis itsestään selvää, ehdoton välttämättömyys ja ennen kaikkea ei ylellisyyttä! Koska yhä useammat asiakkaat ja loppukäyttäjät kiinnittävät huomiota kestävään toimitusketjun hallintaan, se on lisäksi olennainen osa liiketoimintasuunnitelmaasi.

Huomasin kirjassasi, että eräässä projektissa vaadittiin häpykarvojen käyttöä joidenkin kuvioiden koristelemiseksi! Mitä muita epätavallisia materiaaleja olet käyttänyt?

Lukuun ottamatta sitä, että tässä huvittavassa tapauksessa, jossa taiteilija on itse koristellut tätä tulostetta aasin karvoilla häpykarvojen jäljittelemiseksi, olen itse asiassa käyttänyt useita epätavanomaisia tuotteita pelkän silkkipainatuksen lisäksi. Näitä ovat olleet pöly, hiilenjyväset, hiekka, sora, lehtikulta ja varmasti muitakin tuotteita, jotka olen unohtanut.

Teidän ansiostanne on kaupallistettu UV-kovetteiset painovärit ja superhienot puolikuvasävyt. Haluatteko kommentoida näitä ja onko muita saavutuksia, jotka ovat saattaneet jäädä huomiotta?

Kuten olen jo aiemmin maininnut, ”mahdottoman” säännöllisestä tekemisestä on tullut tavallista. Olen ollut mukana kirjoittamassa artikkeleita ja pitämässä esitelmiä konferensseissa eri puolilla maailmaa selittääkseni näitä teknisiä parannuksia monien vuosien ajan, mutta olen myös osallistunut niiden kehittämiseen ja keksimiseen.

Kuten usein selitän, monet näistä keksinnöistä, löydöistä tai parannuksista on tehty yhteistyössä muiden kanssa. Poikkeuksena tästä ovat puolirasterointi ilman näkyviä pisteitä, erittäin hienojakoinen kuvaruudun määritys ja siihen liittyvä ICC-profilointi (ennen kuin termi oli olemassa), joiden osalta en saanut alussa apua, vaan työskentelin tässä yksin.

Työskentelin Jacques Mounierin ja Jean-Pierre Vivèsin kanssa ranskalaisessa Dubuit inks -yrityksessä kehittäessäni tiksotrooppisia UV-musteita. Sen jälkeen työskentelin sveitsiläisen SS Thalin (josta tuli Sefar) kanssa kehittääkseni värillistä seulaverkkoa ja sen jälkeen kalanteroitua UV-verkkoa. Työskentelin myös Don Newmanin kanssa Yhdysvalloissa parantaakseni Newman Roller-framea, joka tunnetaan kyvystään jännittää seulaverkkoa uudelleen niin, että saavutetaan erittäin korkea jännitys.

Pitkän urani aikana olen tukenut automaattisten painokoneiden kehittämistä työskennellessäni Åke Svantessonin kanssa ruotsalaisessa Svecia-yrityksessä ja erityisesti Umberto Brasan kanssa italialaisessa SiasPrint-yrityksessä sen rasteripainokoneiden ja ensimmäisen UV-digitaalipainokoneen parissa. Olin mukana kehittämässä keramiikan ja lasin UV-lasitteita Jonson-Mattey-yhtiön kanssa. Alex Zuckerman Fimorista ja minä kehitimme yhdessä vakaampia ja tehokkaampia puristimia, joita arvostetaan edelleen ja käytetään laajalti vaativissa sovelluksissa. Melkein lopuksi, mutta koska en ole valmis, en lopulta auttanut UV-musteiden ”jäähdytysprosessissa” sen jälkeen, kun ne olivat kulkeneet valaisimien alla Machines Dubuitin kovetusyksikössä, sitten Siasprintin kanssa.

Olen aina ajatellut ja kehottanut kone- ja tuotevalmistajia ymmärtämään, että meidän, tulostajien, on kerrottava heille, mitä tarvitsemme, eikä heidän pidä tyrkyttää meille asioita, joita he pitävät ”hyvänä meille”!

Olen kiinnostunut ymmärtämään, onko mielestänne parempi valita 90lpi kuin 120lpi AM-näyttö, jos sen avulla voitte hallita TVI:tä (Tonal Value Increase) paremmin lehdistössä?

Mielestäni molemmat ovat huonoja! Olisi parempi valita 100 ja 125 LPI:n välillä. Se ei kuitenkaan ole minulle mikään ongelma! Hallitsen nämä ruutupiirrokset yhtä hyvin kuin 150, 175, 200 tai 300 lpi AM. Ollakseni aivan rehellinen, en näe ongelmaa.

Mitä tulee lpi:n määrään, en koskaan käytä tuuman mittaista lineaariota, kuten 90 tai 133 lpi:tä, vaan aina 25:n kerrannaisia, jotka vastaavat paremmin senttimetreinä kudottujen kuvaruutukankaiden säikeiden lukumäärää, muun muassa ensisijaisen moiré-ongelman ratkaisemiseksi.

FESPAn perustajaisänä ja entisenä puheenjohtajana katsotteko, että liitto on edelleen yhtä tärkeä kuin ennen kuin YouTube ja Internet häiritsivät liiketoimintaverkostojen luomista?

Mielestäni FESPAlla on haasteita kasvattaa vaikutusvaltaansa ja jatkaa menestyksensä pohjalta, mutta mielestäni sillä ei ole mitään tekemistä internetin tai YouTuben tulon kanssa. FESPA käyttää näitä kanavia, mutta se ei ole vielä täysin sitoutunut jäsenyhdistyksiinsä. Vahvuus tulee lisääntyneestä liiketoimintaneuvonnasta, teknisestä ja markkinatietosisällöstä, joka on saatavilla verkossa aina saatavilla olevassa ”FESPA Cloudissa”, kuten nykyisessä ekstranetissä. Tämä laajentaisi FESPAn toiminta-alaa ja tavoittavuutta ja parantaisi sen mainetta jäsenyhdistysten keskuudessa – ja puolestaan kansallisten yhdistysten jäsenten keskuudessa.

Lisäksi se voisi vahvistaa yhteyksiä näyttelyidensa näytteilleasettajiin ja niiden kävijöihin-asiakkaisiin, jotka eivät välttämättä ole FESPAn jäseniä.

FESPAn toteuttaessa strategiaansa, jolla se pyrkii johtamaan ja laajentamaan arvoaan, sen on jatkossakin tehtävä kovasti töitä kehittääkseen yhteyksiään tangentiaalisiin markkinoihin, jotka ovat vasta tutustuneet rullalta rullalle -digitaalisen kuvantamisen mullistaviin hyötyihin, kuten sisä- ja ulkoseinien sisustukseen ja tekstiilialaan. Vastapainona silkkipaino on kasvussa vaatteiden koristelun ja teollisten sovellusten alalla. Kaikki alat ovat FESPAlle tärkeitä ja kehittyvät nopeasti näiden kuvankäsittelytekniikoiden osalta.

FESPA hyötyisi myös siitä, että se edistäisi sitä valtavaa valikoimaa sekä luovia että toiminnallisia sovelluksia, jotka kuuluvat sen jäsenten lahjakkuuksien joukkoon, ja luotan siihen, että tiimi puolustaa vuosikymmeniä kestänyttä työtä, joka on tehty FESPAn maineen luomiseksi, ja vie sitä eteenpäin vastaamaan tuleviin haasteisiin.

Olen nähnyt mustesuihkutulostuksen kehittyvän Encadin vesipohjaisista väriainepohjaisista tulostimista yksinkertaiseen julistetuotantoon nykyiseen laajaan käyttöön pienistä UV-kovetteisista koneista kynätulostukseen ja uusimpiin pakkaus- ja tekstiilipainokoneisiin. Olen koulutukseltani silkkipainaja ja lisännyt sitten digitaalisen painamisen osaamisalueeseeni, ja minusta tuntuu, että prosessien yhdistämisessä on monia mahdollisuuksia. Missä näet tämän moniprosessiteollisuuden edut?

Toisaalta kannatan täysin niin sanottuja hybridisovelluksia eli offset-, silkkipaino- ja digitaalipainatuksen yhdistelmää. Toisaalta kunkin prosessin soveltaminen siinä, mitä se parhaiten osaa, voi olla aivan mahtavaa!

Vuonna 1995, jolloin minusta tuli FESPAn puheenjohtaja, kaikki olivat ”ruutumaailmassamme” huolissaan siitä, että nämä uudet mustesuihkuprosessit, ”kosketuksettomat” (näin kuvailimme tuolloin digitaalista painamista), uhkasivat olemassaoloamme.

Sitten kirjoitin ja sanoin konferenssissa, joka oli tuolloin kuuluisa: ”Seulapaino ja digitaalinen eivät ole vihollisia, vaan täydentävät toisiaan”. Jos katsotte, että digitaalinen on seulapainon vihollinen, investoikaa siihen, koska on parempi pitää vihollinen lähellä kuin jättää se huomiotta ja antaa kilpailijan menestyä kaupungin toisella puolella!”.”.

Nopeasti kävi niin, että 50 prosenttia digitaalisesta painatuksesta oli sellaisten yritysten käsissä, joiden päätoimiala oli silkkipaino ja POP. Jotkut ovat päätyneet luopumaan silkkipainosta keskittyäkseen pelkästään digitaaliseen painamiseen. Ennustin kuitenkin, että he saattavat joutua tarkistamaan tätä suunnitelmaa alle 25 vuoden kuluttua. Ja näin on todellakin käynyt, ”kilpailukynnykset” ovat laskeneet, kun silkkipaino on parantanut esipainatustaan, työnkulun tehokkuutta ja ”erikoistehosteiden” hallintaa.

Silkkipainot otettu takaisin käyttöön UV painaa 4 väriä suurikokoisia … ja digitaaliset tulostimet ovat valjastaneet edut asentamalla joitakin silkkipainokoneet, vaikka ne ovat kaksikymmentä vuotta vanhoja tai enemmän!

Jos tarkastellaan kansainvälistä tilannetta, esimerkiksi Intiassa, Kiinassa tai Indonesiassa valtavat määrät pk-yritysten silkkipainoja, eikä Afrikan potentiaalia edes oteta huomioon, eivät suunnittele silkkipainon korvaamista digitaalisella painolla monista syistä, joiden käsitteleminen tässä yhteydessä olisi liian pitkällistä.

Yksi alamme haasteista on se, miten saamme uuden suunnittelijasukupolven tietoiseksi vuorovaikutteisen tulostuksen tarjoamista mahdollisuuksista. Kun olen painanut kaikkea tuoksumusteesta heijastaviin lasihelmiin, jotka reagoivat älypuhelimen välähdyksiin, kokemukseni on ollut, että monet suunnittelijat eivät ole tietoisia siitä, miten mahtavia asioita silkkipaino voi lisätä heidän projekteihinsa. Mitä voimme mielestäsi tehdä tilanteen muuttamiseksi?

FESPA:lla on nyt tilaisuus tarjota tietoa Sensations-erikoistehosteiden kansioidensa täydennykseksi, sillä tarvitsemme suunnittelijoita ja painajia ymmärtämään luovan potentiaalin, jotta se toimisi.

Tämä ei ole uusi ongelma! Koko urani ajan olen kuullut monien eri puolilta maailmaa olevien silkkipainajien valittavan siitä, että muotoilijoiden keskuudessa ei tiedetä näiden prosessien tarjoamista valtavista mahdollisuuksista.

Niinpä tietämättömyys menetelmistä, joilla eri prosesseja voidaan yhdistää samaan kuvaan, on vieläkin suurempi ongelma, joitakin merkittäviä poikkeuksia lukuun ottamatta.

Luovat painotalot ratkaisevat tämän ongelman tarjoamalla asiakkailleen jännittäviä prosessiyhdistelmiä erittäin tehokkaiden kampanjoiden luomiseksi. On joitakin jännittäviä esimerkkejä, kuten intialaiset offsetpainot, jotka avaavat yrityksiinsä silkkipaino-osastoja ja asentavat suurnopeussylinterisiä silkkipainokoneita, joissa on UV-kovetus ja kaikki siihen liittyvät silkkipainolaitteet.

Heidän tavoitteenaan on tarjota asiakkaille, erityisesti pakkauksissa, erikoistehosteita, jotka hyvin intialaisessa kullan ja ”bling”-efektien kulttuurissa voivat parantaa heidän myyntiään lisäämällä tuotteiden näkyvyyttä! Mutta on myös totta, että monet graafiset suunnittelijat ja muut luovan työn tekijät esimerkiksi sisustussuunnittelussa eivät ymmärrä näitä laajempia painoyhdistelmiä.

Näin ollen on tarpeen tarjota heille neuvoja, ja FESPAlla on tässä yhteydessä mahdollisuus edistää parhaita käytäntöjä ja auttaa koulutuslaitoksia nykyisissä prosesseissa ja tekniikoissa ainakin kaikissa maissa, joissa sen jäseninä olevat yhdistykset toimivat.

Kun olet saavuttanut niin paljon pitkällä ja palkitsevalla urallasi, onko sinulla palava halu tehdä enemmän asiantuntemuksellasi?

Urani on varmasti menestyksekäs, mutta ei ”valmis”! On valitettavaa, että tämä sana ”saavuttaa” tarkoittaa ranskaksi ”lopettaa” ja englanniksi ”menestyä”!

Huolimatta FESPA:n tai SGIA:n myöntämistä tunnustuksista, tekninen ja taiteellinen urani silkkipainon ja digitaalisen painamisen alalla ei ole vielä läheskään ohi. Olen kiinnostunut ja osallistun niihin liittyviin aloihin, kuten 3D:hen, nanoteknologiaan, funktionaalisiin interaktiivisiin tekstiileihin, ja muu kehitys innostaa minua valtavasti. Uusia sovelluksia on kuvitella, etsiä ja tietenkin täydellistää. On uusia taiteilijoita, jotka ovat innokkaita auttamaan serigrafioiden luomisessa, uusia seulan ja digitaalisen painamisen opiskelijoita, jotka auttavat kehittämään kehittyviä tekniikoita. Yhteistyötä erinomaisten teknikkojen, kuten Bhargav Mistryn Intiassa tai sinun, Graeme, Britanniassa, kanssa! (En maksanut Michelille siitä, että hän sanoi sen tai sisällytti sen, GRL).

Minulla on ollut niin täysi ja mielenkiintoinen ura FESPAssa ja sen rinnalla, että jonain päivänä meidän pitäisi saada enemmän dokumentoitua sen historiaa.

Pidän FESPAa ystävällisenä yhteisönä, jossa voimme oppia ja tavata kollegojamme. Valitsen yltäkylläisyyden hengen niukkuuden hengen sijasta, ja olen saanut tästä lähestymistavasta paljon hyötyä. Kun kirjapainot sanovat, ettei heillä ole aikaa osallistua toimialajärjestön toimintaan, mitä kommentoit?

Alusta alkaen, kun perustimme FESPAn vuonna 1962, oli kahdeksan kansallista yhdistystä, ja pidimme sitä suurena perheenä.

Ajan myötä, kuten kaikissa perheissä, oli poikkeuksellisia hetkiä, mutta myös ongelmia ja jopa ristiriitoja. FESPA selviytyi niistä aina hallituksensa ja tiiminsä ansiosta. Emme saa myöskään unohtaa, että FESPA oli alun perin yksityishenkilö, jonka hallitus ja neuvosto, mutta myös henkilökunta, joka vuoteen 1988 asti oli … yksi henkilö: hänen sihteerinsä.

Euroopassa kansallisilla yhdistyksillä oli enemmän jäseniä kuin nykyään, ehkä siksi, että kollektiivisuuden tunne oli kehittyneempi. Individualismi tuli myöhemmin, ja internetin kehittyminen sai jotkut tuntemaan, että kaikki vastaukset löytyvät verkosta! Kun tarkastellaan, miten monet yhteiskunnat ovat muuttuneet, missä tahansa paikassa ihmiset voidaan nähdä uppoutuneina älypuhelimensa ekosysteemiin, jossa heidän on oltava yhteydessä koko maailmaan … mutta he eivät aina kommunikoi samassa huoneessa olevien kanssa, tämä ei voi vapauttaa kasvokkain tapahtuvan viestinnän ja suhteiden rakentamisen voimaa, joka on tarjonnut niin stimuloivan tilan yhteisössämme.

Jos kirjapainot katsovat kiireisten ja välittömien päivittäisten huolenaiheidensa ulkopuolelle ja löytävät aikaa osallistua kansallisen yhdistyksensä tapahtumiin, niistä on monenlaisia etuja.

Jokaisen yhdistyksemme puheenjohtajien ja sihteerien haasteena on jatkuvasti edistää uusia tapahtuma- ja työpajaideoita, joilla kannustetaan painajia ja laajempaa yhteisöä liittymään jäseniksi.

FESPAn tärkeänä tehtävänä on siksi tukea kumppanuutta heidän kanssaan ja löytää ratkaisuja kulttuurisesti niin monimuotoisessa verkostossa. On myös tärkeää, että FESPA tarjoaa jokaiselle yhdistykselle houkuttelevasti esiteltyjä ja teknisesti hyödyllisiä tuotteita. Kun ideat on kehitetty, FESPA voi tietenkin tarjota taloudellista tukea hankekomitean kautta. Raha on ok, mutta ennen kaikkea ideoita ja motivaatiota menestykseen.

FESPAn yleiskokouksissa vallitseva ihanan ystävällinen ja yhteistyöhenkinen henki on säilytettävä koko vuoden ajan.

Olet matkustanut ympäri maailmaa ja jättänyt jälkesi moniin maihin, minne haluaisit mennä seuraavaksi?

Se on hauska kysymys! Pidän monista maista, Skandinavian maista, Japanista, Brasiliasta, Pohjois-Italiasta, New Yorkista (joka ei oikeastaan ole Yhdysvallat) ja Ranskasta, joita en varmaankaan tunne tarpeeksi. Viimeinen yleiskokous Bulgariassa oli hieno, ja matka Koprivshtitsaan entisellä kuninkaan höyryjunalla oli todellinen nautinto. Sitten Las Vegas – en ole tämän aikuisten Disneylandin fani, mutta SGIA:n ja Academy of Screen and Digital Printing Technologies -akatemian kanssa saimme kuitenkin tavata kollegojamme Yhdysvalloista ja kaikkialta maailmasta. Olen aina valmis lähtemään minne tahansa päin maailmaa, jos joku tarvitsee minua: haluan jakaa kaikkien kanssa, jopa historiallisten vihollistemme kanssa, joiden asemat ja aukiot on nimetty Ranskan hävittyjen taistelujen mukaan!

Miten haluat viettää lomasi?

Lomamme – ensimmäinen yli kahteen vuoteen Thérèsen ja minun osalta – on kaksi viikkoa Norjassa vanhojen ystävien saarella, joiden kanssa jaamme samanlaisen taidemakumme, intohimomme silkkipainoon ja muinaisten sivilisaatioiden historiaan.

Onko teillä kysymyksiä minulle?

Ei kysymyksiä sinulle, Graeme, mutta minulla on pyyntö. On todella ilahduttavaa, että FESPAlla on sihteeristössä painokone. Muistakaa, mistä olette kotoisin, työskennelkää intohimoisesti jatkaaksenne teknisen tietämyksen laajentamista ja älkää koskaan luopuko edes kaikkein haastavimmista ideoista. Tässä luotan teihin.