Simon Eccles antaa keskeisiä vinkkejä ja tekniikoita kuvien valmisteluun, jotta ne näyttäisivät parhaimmilta suurkuvissa.
Tämän jutun ensimmäisessä osassa tarkastelimme, miten resoluution ymmärtäminen ja hallinta on elintärkeää, jos aiot monistaa valokuvia ja muita taideteoksia erittäin suurikokoisia tulosteita varten.
Tällä kertaa tarkastelemme muita asioita, jotka voivat vaikuttaa kuvan laatuun lähikuvassa, kuten tiedoston pakkausta ja kuvan terävöittämistä. Ensin kuitenkin pohdimme, mitä tehdä, jos saat työtiedoston, joka ei ole vain yksittäinen suurennettava valokuva.
Asettelutiedostot ja PDF-tiedostot
Resoluutio- ja muiden kuvaongelmien korjaaminen on vaikeampaa, jos alkuperäiset kuvat on siirretty ulkoasuohjelmaan, kuten Adobe InDesigniin tai Illustratoriin, QuarkXPressiin tai CorelDrawiin, jossa valokuvat yhdistetään vektorielementteihin, kuten tekstiin ja laatikoihin.
Nämä ohjelmat eivät anna numeerista lukemaa sijoitetun sivun lopullisesta pikseliresoluutiosta, vaikka jotkin ohjelmat (erityisesti InDesign) näyttävätkin realistisen esikatselun, jonka pitäisi ennakoida resoluutio-ongelma, kunhan sitä tarkastellaan 100-prosenttisena näytöllä. Jotkut suunnittelijat kuitenkin vain asettavat oikean työn muodon mutta eivät lopullista kokoa, joten sekään ei toimisi.
Asettelutiedostot lähetetään usein kirjapainoille PDF-muodossa. PDF-tiedosto toimii lähinnä ”kääreenä”, joka näyttää ja tulostaa sen sisältämät kuvat ja muut elementit.
Jos sinulla on PDF-tiedosto ja sinun on tarkistettava ja lisättävä resoluutiota, voit käyttää Adobe Acrobat Pro -ohjelmaa (tai nykyistä DC-ohjelmaa) kuvatiedostojen purkamiseen (eli ”purkamiseen”) ja niiden tallentamiseen erikseen, minkä jälkeen voit avata kyseiset tiedostot Photoshopissa tarkistaaksesi ja korjataksesi mahdolliset resoluutio-ongelmat. On helpompaa käyttää Adobe Illustrator -ohjelmaa, joka voi avata ja muokata PDF-tiedostoja useammilla työkaluilla kuin Acrobat tarjoaa.
Acrobat voi lisätä pikselimäärää Optimoitu PDF -valikossaan, mutta vain käyttämällä ”lähimmän naapurin” tekniikkaa, joten laatu ei parane.
Suositeltava on oma PDF-editori, joista Enfocus PitStop Pro on edullisin (alkaen 608 eurosta, mutta vuositilausvaihtoehto 261 euroa). Se toimii Acrobatin liitännäisenä ja tarjoaa laajan valikoiman manuaalisia ja automaattisia muokkaustyökaluja sekä ennakkotarkistuksen. Siinä on Acrobatia paremmat interpolointityökalut (Bicubic, Bilinear ja Bicubic B-Spline), mutta voi silti olla parempi viedä kuvat, suurentaa tai korvata ne kunnollisella kuvankäsittelyohjelmalla ja tuoda ne sitten uudelleen.
Korjaustyöt riippuvat paljolti siitä, kuinka paljon aikaa on käytettävissä ja ymmärtääkö asiakas kuvanlaadun periaatteet niin hyvin, että tulostin voi palauttaa huonoja kuvia ja pyytää niiden korjaamista.
Esineet
TIFF-tiedoston osat, joissa on häviötön LZR-pakkaus, verrattuna keskikokoiseen JPEG-tiedostoon, jossa pakkauksen arvoksi on asetettu 5.
Resoluutiokysymysten lisäksi kaksi muuta merkittävää tekijää, jotka vaikuttavat kuvanlaatuun suurennoksissa, ovat se, onko kuvia koskaan terävöitetty (ja kuinka paljon) ja onko kuvaan koskaan käytetty (ja kuinka paljon) häviöllistä JPEG-pakkausta.
Molemmat voivat aiheuttaa kuvaan näkyviä vaikutuksia ja kuvioita, jotka tulevat tuskallisen selviksi, jos kuvaa myöhemmin suurennetaan paljon. Tyypillisesti näet vaaleat tai tummat halot reunoilla, yksityiskohtien hämärtymistä ja neliömäisiä lohkoja kuvissa, joiden pitäisi olla tasaisia, kuten taivaan väreissä ja ihon sävyissä.
Ihannetapauksessa suurkuvatulostukseen tarkoitettua kuvaa ei pitäisi koskaan tallentaa JPEG-tiedostona. Tämä ”häviöllinen” tekniikka toimii siten, että kuvan yksityiskohdat häviävät vähitellen, jolloin tiedostokoko pienenee huomattavasti. Asiakkaat pitävät JPEG-muodoista, koska ne pitävät tiedostokoot pieninä sähköpostin lähettämistä varten. Heillä on kuitenkin tapana liioitella valitsemaansa määrää.
Kevyt pakkaus (10 tai 12 Photoshop-asteikolla) on yleensä hyvä, ja se pienentää tiedoston koon yleensä viidennekseen tai kymmenesosaan alkuperäisestä ilman, että kuvan laatu heikkenee merkittävästi. Asiakkaita tulisi kannustaa käyttämään laatuasteikolla alempaa, 8, 5 tai huonompaa, pakkausta.
Ongelma on, jos kuvatiedostoa on kierrätetty hieman. Joku on saattanut aiemmassa vaiheessa käyttää tietämättäsi JPEG-muotoa, joka on pakattu voimakkaasti. Menetettyä laatua ei voi koskaan saada takaisin, joten vaikka tiedosto avattaisiin ja tallennettaisiin uudelleen kevyellä pakkauksella, vahinko on tapahtunut lopullisesti.
Paras työnkulku huippulaadun varmistamiseksi on aloittaa alkuperäisestä kameratiedostosta (joka on Raw-tiedosto, jos käytössä on kunnollinen kamera) ja tallentaa se TIFF-muodossa LZW-häviöttömällä pakkauksella. Tällöin kuvan laatu säilyy täydellisenä, mutta tiedostokoko on noin puolet alkuperäisestä, ja se voidaan sijoittaa mihin tahansa tavalliseen ulkoasuohjelmaan.
Jos ulkoasu on tarkoitus muuntaa PDF-muotoon InDesignissa, QuarkXPressissä tai vastaavassa, kytke pakkaus pois päältä PDF-asetusten säätimissä tai valitse High Quality Print -vaihtoehto, joka käyttää minimaalista JPEG-pakkausta.
Teroitus
Photoshopin Smart Sharpen -ohjelman esikatselun avulla voit arvioida, milloin vaikutus on häiritsevä suurennoksessa.
Vektorigrafiikkaa voidaan suurentaa ilman laadun heikkenemistä. Tämän tiikerin silmän käyrät ovat yhä täydelliset 1600 prosentin suurennoksessa.
Tähän mennessä olemme tarkastelleet vain pikseleitä sisältäviä bittikarttakuvia. Nämä ovat tavallisesti valokuvia, mutta ne voivat sisältää myös Corel Painterin kaltaisella maalausohjelmalla tuotettuja taideteoksia.
Toinen päätyyppi grafiikkaohjelmissa käyttää vektoreita, eli matemaattisia kuvauksia viivoista ja muodoista sekä sekoituksia. Nämä voidaan suurentaa haluamaasi kokoon ilman laadun heikkenemistä, ja niissä on täydelliset käyrät, diagonaalit, tyypit ja värisävyt. Suosituimmat vektoriohjelmat ovat Adobe Illustrator, CorelDRAW, CADlink SignLink, SAI Flexi (aiemmin PhotoPrint) ja suhteellisen uusi tulokas Serif Affinity Designer.
Illustratorissa ja CorelDrawissa on maalaustyökaluja, joilla vektoriviivoja ja -muotoja voidaan maalata siveltimen tavoin. Näitä tehosteita voidaan myös skaalata äärettömästi ilman laadun heikkenemistä. Niissä on myös rasteri-vektorimuunnostyökaluja, jotka periaatteessa ottavat todelliset valokuvat ja muuntavat ne vektorikuviksi jopa 256 värisävyssä. Jos sinulla on matalaresoluutioinen kuva ja haluat todella suurentaa sitä, kannattaa kokeilla näitä työkaluja.
Myös ulkoasun suunnitteluohjelmat toimivat vektoreiden kanssa: Adobe Illustrator ja QuarkXPress ovat nykyään tärkeimmät (huomaa, että useimmat ”suunnitteluohjelmat” tekevät myös yhden arkin kuvien asettelua). Kaikki niiden luomat muodot ja väritäytöt sekä kirjasinsarjat ovat vektoreita. Ne voivat myös tuoda ja säilyttää vektoreita suunnitteluohjelmista.
Pikseleistä koostuva tuotu ja sijoitettu bittikarttakuva pysyy kuitenkin pikselinä, kun tulostat sen. Suunnitteluohjelmatiedostoon sijoitetun pikselikuvan suurentaminen ei interpoloi sitä, ja jos sen resoluutio on alun perin alhainen, pikselit näkyvät, kun se tulostetaan suurikokoisena. On tärkeää asettaa oikea resoluutio ennen kuvan sijoittamista layout-tiedostoon.
Tämä tarinapari on ollut nopea johdatus niihin näkökohtiin ja tekniikoihin, joiden avulla kuvia voidaan valmistella niin, että ne näyttävät parhaimmilta suurennoksissa. Kokeneet käyttäjät tietävät nämä kaikki ja paljon muuta jo, mutta harvoin näkee mitään todella kirjallista, joka käsittelisi erittäin suurikokoisten kuvien valmistelua.
Suurennetut osat, joissa näkyy violetti kromaattinen aberraatio vasemmalla, joka on poistettu Photoshop Raw -ohjelmalla oikealla.
Hienojen yksityiskohtien ympärillä esiintyvien vihreiden tai violettien hapsujen (tai halojen) yleinen lähde on kromaattinen aberraatio (terävöitymishalot ovat yleensä viereisten värien vaaleita tai tummia versioita). Tämä on optinen efekti, jonka tuottavat kaikki muut paitsi kaikkein kalleimmat kameran objektiivit ja jota kameran kenno saattaa liioitella. Kamerat, jotka vievät JPEG-muodossa eivätkä Raw-muodossa, poistavat tämän usein automaattisesti, mutta kuten olemme nähneet muualla, Raw-muotoinen kuva on parempi lopullisen kuvan yksityiskohtien kannalta.
Useimmissa Raw-muuntimissa (kuten Photoshop Raw, Adobe Lightroom, Corel Aftershot Pro, DXF Optics Pro, PhaseOne Capture One) on työkaluja, joilla voidaan vähentää kuvien kromaattisia poikkeamia. Jotkin niistä ovat manuaalisia, toiset voidaan asettaa ja tallentaa valmiiksi tiettyjä kamera-objektiiviyhdistelmiä varten.
Jos sinulle on toimitettu kuva, jota ei korjattu Raw-vaiheessa, Photoshop CC:n Raw-suodattimessa on valikko nimeltä Lens Corrections, jossa on hyvin mukautuvat ”Defringe”-liukusäätimet vihreille ja violeteille reunoille.
Puolitoistakertaiset originaalit
Yllä oleva kuva oli alun perin 133 lpi:n rasteri, joka skannattiin vuoden 1948 kirjasta, ja se käsiteltiin jatkuvaksi sävyksi.
Kuten osassa 1 todettiin, vähittäismyymälät, pankit ja jopa taidegalleriat pystyttävät usein suuria seinämaalauksia, jotka kuvaavat paikallisia alueita menneisyydestä. Usein ne on otettu vanhoista mustavalkokuvista, ja joskus ne ovat peräisin sanomalehdistä tai matkakirjoista, jotka on alun perin painettu puolivärinä. Jos suurennat skannatun puoliväritiedoston, näet pisteet. Hyvin usein tämä tuo mieleen ajan, ja se on juuri sitä, mitä suunnittelija haluaa.
Pisteet on kuitenkin mahdollista tehdä lähes näkymättömiksi. Useimmissa tasoskannereissa on ”de-screening”-vaihtoehto, jossa kerrotaan suurin piirtein, mikä oli alkuperäisen puolisävyjen resoluutio, ja skanneri ottaa pisteitä ja häivyttää ne, kunnes ne ovat yhtenäisen harmaita (tai värisiä). Joskus se toimii hyvin, joskus ei. Se toimii yleensä paremmin mustavalkoisilla puolivalokuvilla kuin värillisillä, mutta monet historialliset valokuvat painettiin kuitenkin mustavalkoisina.
Vaihtoehtoinen tekniikka, jota käytin yksiväristen puoliväritöiden kohdalla eräässä uudelleen julkaistussa kirjassa kymmenen vuotta sitten, on kytkeä ruudunpoisto pois päältä ja skannata kuva harmaasävykuvana suurimmalla saatavilla olevalla resoluutiolla. Tämä tuottaa valtavan tiedoston, jossa jokainen piste on terävä ja yksityiskohtainen. Kokeile sitten Photoshopin blur-työkaluja ja käytä juuri sen verran, että pisteet katoavat ja tasoittuvat.
Seuraavaksi muutat kuvan kokoa tulostustarkkuuteen, jolla haluat tulostaa. Lopuksi kokeile kuvanparannustyökaluja, erityisesti sävykäyriä, kontrastia ja terävöitystä, kunnes saat hyvän tuloksen. Minusta tämä toimii paremmin kuin skannerin sisäänrakennettu kuvanpoisto, mutta kestää paljon kauemmin.
Vektorigrafiikka
Terävöittämisestä johtuvia artefakteja on myös vaikea korjata, jos tulos on liian selvä suurennettaessa. Useimmat digitaaliset valokuvat ja skannaukset tarvitsevat ainakin jonkin verran terävöittämistä, mikä voi todella parantaa ulkonäköä. Vaikutus perustuu kuitenkin yleensä osittain reunojen kontrastin lisäämiseen (joko tummuus tai vaaleus ympäristöstä riippuen), ja tämä voi näkyä halona, jos sitä myöhemmin suurennetaan.
Useimmissa kuvankäsittelyohjelmissa tai Raw-muuntimissa on terävöitystyökaluja (kuten Photoshopin Smart Sharpen tai Unsharp Mask). Jos valikoissa on manuaalisia säätömahdollisuuksia, yksi niistä koskee yleensä efektin kattamaa leveyttä pikseleinä. 1-2 pikseliä 24 mp:n kuvassa riittää yleensä useimpiin kuviin, jotka ovat riittävän tarkentuneita.
Tämä vaikutus voi näkyä tai olla näkymättä, jos kuvaa suurennetaan myöhemmin. Eri vaikutuksia kannattaa esikatsella leikkimällä yhdessä koonmuutostyökalujen kanssa, mikä ei välttämättä ole mahdollista, jos asiakas on toimittanut kuvan, joka on jo terävöity.
Jos kuvassa on kohinaa tai filmirakeita, terävöitysprosessi voi korostaa niitä. Voit vähentää tätä jonkin verran säätämällä terävyyden määrää ja kynnysarvoa, jos sinulla on niitä. Muussa tapauksessa aikaa vievämpi tekniikka on peittää taivas, tasoittaa ihon sävyt ja kaikki muu, mitä et halua terävöittää, ennen kuin siirryt terävöitysvalikkoon.
Jos sinulle on toimitettu kuva, jossa terävöitys on liioitellut rakeisuutta, voit vähentää sitä peittämällä kohinaisilta näyttävät alueet ja käyttämällä lievää sumeutta. Käytä maskien tekemiseen pehmeäsärmäistä sivellintä, sillä muutoin terävän ja epätarkan välillä näkyy siirtymiä.