Clare Taylor kertoo, mitä tapahtui Glasgow’ssa Skotlannissa marraskuussa pidetyssä COP 26 -konferenssissa. Yksi suurimmista tuloksista oli se, että sopimuspuolten lisäksi myös suuri joukko yrityksiä, rahoituslaitoksia ja muita elimiä sitoutui nollapäästöjen nettotavoitteeseen.
Kirjoitin tämän vuoden keväällä tulevasta COP26:sta – mistä siinä oli kyse ja mitä siltä oli odotettavissa. Todellisuus oli sekoitus – jonkin verran edistystä tapahtui ja vauhti on selvästi lisääntynyt, mutta myös paljon asioiden lykkäämistä vielä vuodella eteenpäin, vaikka Glasgow’n ilmastosopimuksessa todetaan, että sopimuspuolten konferenssi ”ilmaisee hälytyksensä ja äärimmäisen huolestuneisuutensa siitä, että ihmisen toiminta on tähän mennessä aiheuttanut noin 1,1 celsiusastetta ilmaston lämpenemistä ja että vaikutukset tuntuvat jo nyt jokaisella alueella”, ja korostaa, että on toimittava kiireellisesti.
Kuvan luotto: YK:n ilmastonmuutos
Tämä on huono uutinen sekä yrityksille että ilmastolle ja kaikelle elämälle planeetallamme, sillä se merkitsee jatkuvaa epävarmuutta siitä, millaisia poliittisia vaatimuksia on odotettavissa, ja paljon tiukempia toimenpiteitä tarvitaan, kun politiikka lopulta pannaan täytäntöön. Se ei kuitenkaan ole yllättävää, koska niin monet eri maat neuvottelevat keskenään niin monessa eri vaiheessa, olipa kyse sitten teknisestä kehityksestä tai ilmastonmuutoksen vaikutusten tuntemisesta.
Mitä sitten tapahtui?
Osa Pariisin sopimusta oli, että COP:n osapuolet tekisivät kaikki vähennyssitoumuksia, joita kutsutaan kansallisiksi sitoumuksiksi (NDC), ja että näitä sitoumuksia korotettaisiin viiden vuoden välein. Ne ovat kasvaneet ennen Glasgow’ta, mikä on hyvä asia, mutta ei riitä: vaikka kaikki sitoumukset täytettäisiin, lämpeneminen olisi edelleen 2,4 °C, mikä on vaarallisen korkea. Tavoitteilla ei tietenkään saavuteta mitään, vaan tarvitaan konkreettisia suunnitelmia, joilla ne saavutetaan. Niitä ei vielä ole, ei edes Yhdistyneessä kuningaskunnassa, joka on puheenjohtajavaltio marraskuuhun 2022 asti.
Kuvan luotto: YK:n ilmastonmuutos
Tavoitteena on kuitenkin edelleen pysyä 1,5 asteen lämpenemisessä, ja osa lisääntyneestä vauhdista johtuu siitä, että Glasgow’n ilmastosopimuksessa vaaditaan uusia kansallisia kehityskohteita tällä kertaa yhden eikä viiden vuoden kuluessa, ja niitä on vahvistettava riittävästi, jotta ne ovat yhdenmukaisia 1,5 asteen tavoitteen kanssa, ja niissä on keskityttävä erityisesti lyhyen aikavälin tavoitteisiin vuodelle 2030, jolloin hiilidioksidipäästöjä on vähennettävä 45 prosenttia vuoteen 2010 verrattuna, jotta saavutetaan toivottu kehityskulku.
Liiketoiminnan kannalta Glasgow’n ehkä suurin tulos on se, että sopimuspuolten lisäksi myös suuri joukko yrityksiä, rahoituslaitoksia ja muita elimiä on sitoutunut nollapäästöjen vähentämiseen. Se on nyt hyvin vahvasti esillä maailmanlaajuisessa liike-elämässä.
Kuvan luotto: YK:n ilmastonmuutos
Suuri osa hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä on energiasektorin vastuulla, mutta päästöjä on vähennettävä kaikilla aloilla, ja myös kuluttajien on tehtävä oma osuutensa. Tämä ala voi odottaa saavansa lisää painostusta asiakkailta, jotta se voisi osallistua päästöjen vähentämiseen, ja McKinseyn COP:n jälkeistä raporttia lainatakseni ”päästöjen vähentäminen on yksi arvoketjun kiperimmistä kysymyksistä, joita olemme nähneet”. Painoteollisuuden on käsiteltävä muun muassa seuraavia kysymyksiä: energian ja resurssien käytön tehostaminen, tietojen ja informaation hyvä julkistaminen sekä yrityksen sisällä että toimitusketjussa sekä tarve siirtyä hiilidioksidipäästöttömään kuljetukseen sekä sisäisesti että ulkoisesti.
Tavaroiden toimittaminen on suuri haaste, sillä se edellyttää sopivien ajoneuvojen lisäksi myös infrastruktuuria, ja raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen osalta on vielä paljon tehtävää. Eri puolilla maailmaa on kuitenkin useita aloitteita, joissa tehdään yhteistyötä päästöttömän tieliikenteen saavuttamiseksi, kuten Euroopan Clean Trucking Alliance ja Maailman talousfoorumin Road Freight Zero -aloite.
Monet niistä yrityksistä, jotka ovat ilmoittaneet nettonollasitoumuksistaan, eivät ole vielä julkaisseet yksityiskohtaisia suunnitelmia, joten on vaikea ennustaa, mihin painostuksen painopistealueisiin painotalot, joiden asiakaskunta on laaja ja moninainen, keskittyvät, mutta British Retail Consortiumin ilmastotoimien etenemissuunnitelma antaa hyvän oppaan yhdelle sektorille. Tieto on vahvasti esillä, sillä eräässä tapauksessa kasvihuonekaasutiedot ovat keskeisellä sijalla liiketoimintapäätöksissä ja toisessa tapauksessa toimitusketjun läpinäkyvyys on kestävän hankinnan edellytys. Vähittäiskauppaan kohdistuu eniten vaikutuksia tavaroilla, joten ne ovat todennäköisesti listan kärjessä, mutta myös tulostus on mukana.
Kuvan luotto: YK:n ilmastonmuutos
Kahden muun suuren lupauksen – metaanin ja hiilen – vaikutus vaikuttaa suoraan muihin teollisuudenaloihin enemmän kuin painamiseen, vaikkakin hinnoitteluun saattaa liittyä vaikutuksia. Allekirjoittajien joukossa oli myös merkittäviä poikkeuksia.
Sitoumus vähentää metaania 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä on merkittävä, jos sitä noudatetaan: metaani on luonteensa vuoksi 20 vuoden aikajänteellä 84 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Noin kolmannes ihmisen aiheuttamista päästöistä on peräisin energiasektorilta, ja vähentämisen helpottamiseksi Kansainvälinen energiajärjestö on julkaissut raportin, jossa esitetään yksityiskohtaisesti käytännön toimenpiteitä sekä etenemissuunnitelma ja työkalupakki. Muut tärkeimmät alat, joilla tarvitaan toimia, ovat jätehuolto ja maatalous.
Hiiltä koskeva sitoumus on myös suuri edistysaskel, vaikka sitä vesitettiinkin viime hetkellä. Joillekin maille se on paljon vaikeampaa kuin toisille – esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa hiilen osuus kansallisessa energiaverkossa on minimaalinen – tätä kirjoittaessani pimeänä, sateisena ja kylmänä iltana vain 4 prosenttia Yhdistyneen kuningaskunnan sähköstä tuotetaan hiilestä, ja tänä vuonna hiiltä ei ole käytetty pitkään aikaan lainkaan. Muissa maissa hiili on kuitenkin merkittävä energialähde, ja kehitysmaissa tämä on yksi niistä aloista, joilla rahoituksen ja teknologian tarjoamista koskevat sopimukset tulevat kyseeseen: niiden avulla on helpompaa hypätä hiilestä riippuvuuden vaiheista, jotka me ja monet muut maat kävimme läpi.
Kuvan luotto: YK:n ilmastonmuutos
On mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu lupaukselle lopettaa metsäkato ja kääntää se päinvastaiseksi vuoteen 2030 mennessä, sillä samanlainen lupaus annettiin vuonna 2014, mutta sen suhteen ei tehty paljonkaan. Pääasiassa uhanalaisia ja suojelua vaativia metsiä ovat metsät, joita raivataan muihin tarkoituksiin, eivät ne, joista painoteollisuus saa paperia, mutta paperia käyttävillä painotaloilla voi olla hyödyllistä pitää kaikki paperia ja metsiä koskevat tiedot käsillä huolestuneiden asiakkaiden kyselyitä varten. EU on reagoinut laatimalla lakeja, joilla kielletään naudanlihan, palmuöljyn, soijan, kahvin, kaakaon ja muiden metsien hävittämiseen liittyvien tuotteiden tuonti EU:hun, ja vastaavia kauppatoimenpiteitä odotetaan myös muualta maailmasta.
Myös sopeutumisen tarve tunnustetaan vahvasti – muutos on jo käynnissä ja kiihtyy väistämättä. Tämä on toinen kysymys yrityksille, joiden on valmistauduttava ja kyettävä toimimaan muuttuvassa ilmastossa ja lisääntyvissä ankarissa sääoloissa. Se on myös toinen ala, jolla tarvitaan rahoitusta ja tukea rikkailta teollisuusmailta, jotka ovat aiheuttaneet suurimman osan kasvihuonekaasujen päästöistä ilmakehään, kehitysmaille, jotka ovat suhteettoman paljon vaikutusten vastaanottajina.
Yhteenvetona voidaan siis todeta, että edistystä on tapahtunut, vaikkakaan se ei ole riittävää, ja yritykset odottavat edelleen hallituksilta selkeitä suunnitelmia, jotta ne tietäisivät tulevaisuuden suunnan. Tällä välin monet muutkin pyrkivät itse kohti nollapäästöjä ja odottavat toimitusketjujensa tukevan heitä, ja teollisuutemme voi ja sen pitäisi olla osa tätä kehitystä.