Sääntelyohjeet: Jätepuitedirektiivi

Jätepuitedirektiiviin on tulossa keskeisiä muutoksia, jotka vaikuttavat tekstiilitulostimiin – tässä on mitä sinun on tiedettävä.

Jätepuitedirektiivi on kattava säädös, jonka tavoitteena on siirtää Euroopan taloutta kohti kestävämpää tuotantoa ja kulutusta. Sen ytimessä ovat jätehuoltoon liittyvät peruskäsitteet ja määritelmät – mukaan lukien jätehierarkia (ehkäisy uudelleenkäyttö kierrätys hyödyntäminen loppukäsittely) – sekä EU:n laajuiset säännöt ja tavoitteet kierrätyksen, vaarallisen jätteen ja jätteen loppukäsittelyn kriteerien osalta. Siihen sisältyy myös useita muita toimenpiteitä, kuten laajennettu tuottajavastuu (EPR) .

Ensimmäinen vesipolitiikan puitedirektiivi on vuodelta 1975, ja sitä muutettiin merkittävästi vuosina 1991 ja 2006. Nykyinen direktiivi annettiin marraskuussa 2008, ja siihen tehtiin merkittäviä muutoksia vuonna 2018, jolloin otettiin käyttöön jätehuoltoa ja erilliskeräystä koskevat vaatimukset, sekä vuonna 2023, jolloin otettiin käyttöön paristoja koskeva asetus. Yksittäiset jäsenvaltiot ovat vastuussa vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanosta ja sen noudattamisen varmistamisesta.

Koska pikamuoti on yhä suurempi jäte- ja resurssienhallinnan haaste, EU:n komissio on tehnyt ehdotuksen vesipolitiikan puitedirektiivin kohdennetusta tarkistamisesta, jossa keskitytään tekstiileihin. (Tarkistuksessa käsitellään myös ruokajätettä, mutta ei ole vielä selvitetty, miten se vaikuttaa pakkausten tuottajiin).

”Asianomaiset voivat joutua kohtaamaan joitakin todella raskaita due diligence -vaatimuksia, joten tuottajilla on oltava hyvät suhteet toimittajiinsa ja asiakkaisiinsa, jotta he saavat oikeat todisteet ja tiedot tuotteistaan”, sanoo George Atkinson, Valpak-yhtiön ympäristövaatimusten noudattamisesta vastaava johtaja. ”He tarvitsevat tietoja muovien, neulosten ja lankojen, painovärien ja muiden tuottamissaan tekstiileissä käytettyjen materiaalien kierrätyspitoisuudesta sekä tietoja tuotteiden alkuperästä ja määräpaikoista, jotta he voivat määrittää velvollisuutensa.”

Ehdotuksen päätavoitteena on nopeuttaa tekstiilijätteen erilliskeräyksen, lajittelun, uudelleenkäytön ja kierrätyksen kehittämistä EU:n tekstiilialan strategian ehtojen mukaisesti. Uusia sääntöjä sovelletaan:

Vesipolitiikan puitedirektiivin tarkistuksessa ehdotetaan pääasiassa pakollisia ja yhdenmukaistettuja EPR-järjestelmiä näiden alojen tuottajille. Järjestelmän keskeisiä piirteitä ovat:
Ekomoduloidut maksut.

Tekstiilien tuottajien ja muotibrändien on maksettava maksuja jätteiden keräyksen ja jätehuollon tukemiseksi. Maksut ovat ”ekomoduloituja” tekstiilien ympäristöystävällisyyden perusteella, ja alhaisemmat maksut kannustavat käyttämään kestävämpiä materiaaleja. Maksut ovat kaksitasoisia: toinen perustuu kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden ekologista suunnittelua koskevan asetuksen (ESPR) mukaisiin yhdenmukaistettuihin EU:n tason kriteereihin , ja toinen perustuu kunkin jäsenvaltion määrittelemiin pikamuotikäytänteisiin.
Uudet raportointivaatimukset.

Tekstiilintuottajien on raportoitava tuottajavastuuorganisaatioille vuosittain markkinoille saattamistaan tuotteista ja myymättömien kerättyjen tuotteiden määrästä. Tuottajien ei tarvitse maksaa maksuja myymättömistä tuotteista.
Vastuullisuuden selkeys.

Jotta loppuisi yleinen käytäntö viedä tekstiilijätettä kolmansiin maihin, jotka eivät pysty huolehtimaan siitä asianmukaisesti, tarkistuksessa annetaan ohjeita tekstiilien luokittelusta jätteeksi ja uudelleenkäytettävien materiaalien erottelusta. Lisäksi tuottajat ovat vastuussa EPR-maksuista vain siinä jäsenvaltiossa, jossa tuote todennäköisesti päätyy jätteeksi. Tällä pyritään…