Värinhallinta digitaalisessa tekstiilipainossa

Jokaisen painoprojektin ytimessä on halu saavuttaa mahdollisimman hyvä kuvanlaatu ja erityisesti saada värit kohdalleen.

Yksi nopeimmin kasvavista digitaalisen painamisen segmenteistä on painetut kankaat. Kuten kaikilla muillakin digitaalisen painamisen osa-alueilla, tämä tarkoittaa sitä, että tekstiilituotannon asiantuntijat eivät ole ainoita, jotka toimittavat kuvitusaiheita ja käynnistävät painatushankkeita monenlaisille kankaille.

Jokaisen painoprojektin ytimessä on halu saavuttaa mahdollisimman hyvä kuvanlaatu ja erityisesti saada värit kohdalleen. Jotta tähän päästäisiin, kaikkien osapuolten on kuitenkin tehtävä yhteistyötä, ja jokaisen on tehtävä oma osuutensa onnistuneen ja miellyttävän lopputuloksen varmistamiseksi.

Kuten minkä tahansa painotekniikan kohdalla, digitaalisen tulostuksen laatu ja saavutettavat värit riippuvat kolmesta päätekijästä: käytettävästä tulostustekniikasta, painoväreistä ja ennen kaikkea käytettävästä alustasta. Kuvanlaadun osalta on otettava huomioon joitakin teknisiä tekijöitä, ja pikselipohjaisten kuvien (valokuvien) osalta kaksi tärkeintä huolenaihetta ovat resoluutio ja terävyys.

Kuvien resoluution on oltava riittävän suuri, jotta kuvat voidaan skaalata. Nyrkkisääntö sanoo, että tarvitset kaksinkertaisen resoluution pikseleinä tuumaa kohti (ppi) suhteessa näytön hallintaan, jota käytät tulostuksessa.

Kaupallisessa painotuotannossa tavanomaiset kuvaruudut ovat edelleen yleisiä, ja kuvaruudun resoluutio 150 riviä tuumaa kohti (lpi) oli ennen hyvin yleinen, ja vaikka nykyään käytetään enemmän korkeampia kuvaruutuja, kuvien vaadittavaksi resoluutioksi ilmoitetaan usein 300 ppi.

Digitaalipainossa käytetään kuitenkin monenlaisia rasterointitekniikoita, eikä tarvittavan kuvan resoluution laskeminen ole aina yhtä suoraviivaista kuin ennen. Jos painotuotetta tarkastellaan kaukaa, voit päästä eroon pienemmästä kuvan resoluutiosta, ehkä jopa noin 100 ppi:n resoluutiosta skaalauksen jälkeen. Jos olet epävarma, kysy tulostuspalvelun tarjoajalta, mitä kuvan resoluutiota he suosittelevat suunnittelemallesi tulostustyypille.

Logoja ja muita vektoripohjaisia taideteoksia voidaan skaalata vapaasti ylös- ja alaspäin, eikä niitä ole rajoitettu tiettyyn resoluutioon, kuten valokuvia. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että tämäntyyppiset kuvat ja kuvitukset on luotava Illustratorin tai vastaavan kaltaisella ohjelmistolla, joka määrittelee taideteoksen splinekäyriksi (joita kutsutaan usein viivataiteeksi tai vektorigrafiikaksi).

Kaikkia spottivärejä ei voida toistaa CMYK-prosessivärejä käytettäessä käytettävissä olevassa väriavaruudessa. Kuvassa olevat värikuutiot edustavat yksittäisiä spottivärejä, kun taas sisempi pallo edustaa päällystetylle materiaalille tehtävän offsetpainatuksen väriskaalaa. Noin 40 prosenttia spottiväreistä on CMYK-värimaailman ulkopuolella, eli ne eivät ole tulostettavissa.

Kuinka monta väriä tarvitset?

Kaikilla tulostuslaitteilla on rajallinen määrä värejä, joita ne voivat toistaa. Kun siis suunnittelet painotuotantoasi, sinun on kysyttävä itseltäsi, mitkä värit ovat taideteoksessasi tärkeimpiä.

Teollisuudessa käytetään kahta pääluokkaa painovärejä. Yleisessä käytössä käytetään yleisimmin prosessivärien (syaani, magenta, keltainen ja musta) painovärisarjaa, jolla voidaan toistaa kohtuullisen laaja, noin 400 000 värin väriskaala. Merkkiväreihin, kuten tiettyyn logoväriin, käytetään kuitenkin spottivärejä.

Yksi tunnetuimmista spottivärien valmistajista on Pantone, joka tarjoaa yli 1000 erikoissävyä Pantonen värijärjestelmässä. Jos yrität toistaa näitä erikoispistevärejä CMYK-väreillä, huomaat, että vain noin 60 prosenttia pisteväreistä voidaan sovittaa tarkasti CMYK-mustesarjalla. Jos siis yksi tai useampi spottiväri on tulostuksen kannalta kriittinen, sinun on maksettava lisämaksua siitä, että tulostin käyttää näitä erikoismusteita.

Ongelmana on se, että vain harvat digitaaliset painatusjärjestelmät, jos ollenkaan, pystyvät lataamaan kaikki Pantone-spottivärit painokoneeseen. Tästä syystä yhä useammat painatusjärjestelmät ovat alkaneet käyttää niin sanottua laajennettua väriskaalaa, mikä tarkoittaa, että perinteisiä CMYK-perusvärejä täydennetään oranssilla, vihreällä ja violetilla.

Kun painokoneessa käytetään laajennetun väriskaalan väriä, noin 90 prosenttia Pantone-spottiväreistä voidaan toistaa uskollisesti, riippuen käytetystä alustasta. Jos olet käyttänyt Pantone-värioppaita, olet varmasti huomannut, että niistä on ainakin kaksi perusversiota. Toinen opas on painettu kiiltävälle paperille, ja siinä näkyvät värikylläisimmät ja runsaimmat värit.

Toinen värinäyte tulostetaan päällystämättömälle paperille, ja samat värit näyttävät nyt vähemmän kylläisiltä. Tämä on vain fysikaalinen ilmiö, ja jokaisella tulostusmateriaalilla on omat rajoituksensa sen suhteen, minkälaisen väriskaalan se voi toistaa tietyllä värisarjalla.

Jos siis tietyt värit suunnittelussasi ovat sinulle tärkeitä, varmista, että kirjapaino pystyy toistamaan ne väritarkasti, ja pyydä etukäteen väritarkkoja vedoksia, jotta et pety, kun saat lopulliset tulosteet.

Kovat vai pehmeät vedokset?

Digitaalisen tulostimen käyttäminen painotuotannossa on siitä hienoa, että voit yleensä käyttää kyseistä tulostinta myös vedosnäytteenottolaitteena. Esimerkki taideteoksesta pitäisi olla mahdollista tulostaa samalla tulostimella, jota käytetään lopulliseen painokseen. On kuitenkin olemassa keino simuloida tulostustulosta muilla digitaalisilla laitteilla, kuten monitorilla. Tämä tapahtuu käyttämällä ICC-profiilia, joka on luotu digitaalisen painokoneen kalibrointia ja luonnehdintaa varten.

Sovelletussa värinhallinnassa käsittelemme sekä subtraktiivista (vasemmalla) että additiivista (oikealla) värijärjestelmää sekä erikoisvärejä, jotka ovat käytettävissä, kun käytetään spottivärimusteasetelmia.

Tämä tekniikka on ollut käytössä jo monta vuotta. Kansainvälinen värikonsortio International Color Consortium, joka esitteli tekniikan, perustettiin vuonna 1993. Jostain syystä tätä värinhallintatekniikkaa ei kuitenkaan täysin ymmärretä tai käytetä kaikkialla graafisen alan teollisuudessa.

Oikein toteutettuna se tarkoittaa, että jokainen laite, jota käytetään värien luomiseen, muokkaamiseen tai toistamiseen, voidaan kalibroida ja luonnehtia ICC-tekniikan avulla. Tämän ytimessä on ICC-profiili, datatiedosto, joka kuvaa, millaisen väriskaalan laite pystyy toistamaan.

Jos siis tallennat kuvasi (valokuvat) esimerkiksi Adobe RGB:nä, työskentelet noin 1,2 miljoonan värin väriskaalassa. Jos tallennat ne sRGB-muodossa (joka on hyvin yleinen kuluttajakameroissa ja verkkojulkaisemiseen tarkoitetuissa kuvissa), työskentelet sen sijaan pienemmällä, noin 800 000 värin väriskaalalla. Jokaisella painokoneella on rajoituksia sen suhteen, kuinka suuren väriskaalan se voi toistaa eli kuinka monta ainutlaatuista väriä sen väriavaruudessa on.

Yleinen vertailuväriskaala on hyvälaatuiselle päällystetylle materiaalille painettujen värien offset-väriskaala, jossa käytetään tavanomaisia CMYK-prosessivärejä. Tämä väriskaala kattaa noin 400 000 väriä. Saattaa kuulostaa siltä, että tämä on kaukana sRGB:stä tai Adobe RGB:stä, mutta koska monitorin päävärit ovat RGB-värejä, kun taas tulostuksessa päävärit ovat CMYK-värejä, visuaalinen lopputulos ei ole kovinkaan erilainen, koska nämä kaksi värijärjestelmää toimivat täysin eri tavalla kuin toisissaan.

Näytön (ja kameran) värijärjestelmässä käytetään additiivista värijärjestelmää, koska eri aallonpituuksia lisätään värin tuottamiseksi lähettämällä valoa suoraan silmiin. Kun kaikki aallonpituudet ovat läsnä täydellä voimakkuudella, koemme värin valkoisena. Tulostuksessa CMYK-värijärjestelmä perustuu kuitenkin subtraktiiviseen prosessiin, jossa valo heijastetaan pinnalle ja heijastetaan sitten ohuen värikalvokerroksen läpi.

Kun painettuun pintaan lisätään värejä, heijastunut valo antaa eri värien vaikutelman sekoituksesta riippuen. Jos kaikki värit ovat läsnä, tuloksena on musta (tai melkein musta, koska CMY-pigmentit ovat epäpuhtauksia). Lisäämme siis puhdasta mustaa painoväriä ja kutsumme sitä nimellä K, koska se on ”avainväri”. Se on käytännöllinen myös mustaa tekstiä painettaessa.

CMYK-subtraktiivisessa järjestelmässä on joitakin värejä, joita ei ole sRGB- tai Adobe RGB -järjestelmässä, erityisesti tyydyttyneitä keltaisia ja syaaneja. Visuaalisesti Adobe RGB -väriavaruus vastaa kuitenkin melko hyvin korkealaatuisen offsetin väriavaruutta, ja osittain tämän vuoksi offset-väriavaruutta käytetään vertailuväriavaruutena monissa muissa painomenetelmissä.

Kun otat käyttöön proof-laitteen, joka voi olla esimerkiksi oma väritulostimesi, sinun on ensin kalibroitava se tietylle paperityypille määritettyyn tilaan. Tähän tarvitaan spektrofotometri, mutta markkinoilla on melko edullisia ratkaisuja, esimerkiksi X-Rite ColorMunki.

Tulostuksen värinhallintaan tarvitaan spektrofotometri. Yksi edullisimmista on tässä kuvassa näkyvä X-Rite ColorMunki. ColorMunkia voidaan käyttää myös monitorin kalibrointiin.

ColorMunkia voi muuten käyttää myös monitorin kalibrointiin, joten sen avulla pääset pitkälle. Kun olet kalibroinut laitteesi, tulostat (tai monitoriprojektilla) useita värejä ja mittaat ne spektrofotometrilläsi. Näitä mittauksia käytetään sitten laitteen ICC-profiilin luomiseen.

Kun käytät värinhallintaa, käytät tarvittavia ICC-profiileja joko muunnettaessa värejä väriavaruuksien välillä tai simuloidaksesi värejä yhdessä laitteessa käyttämällä toisen laitteen ICC-profiilia. Kun olet ymmärtänyt, miten tämä toimii, voit hallita kaikkia värejä tulostusprojektissasi ja käydä vakavia keskusteluja tulostuspalveluntarjoajasi kanssa, jos olet sitä mieltä, että heidän pitäisi pystyä hallitsemaan värejä paremmin.

Jos käytät Adobe Creative Cloud -palvelua tai vastaavaa luodessasi taideteoksia, voit määrittää väriasetukset käyttämään oikeita ICC-profiileja, jotta voit joko tehdä vedoksia kalibroidulla tulostimella tai tehdä niin sanotun pehmeän vedoksen näytölläsi.

Tästä lähtien ei pitäisi tulla ikäviä yllätyksiä, kun saat lopulliset tulosteet, koska olet tarkistanut, että värit ovat sellaisia kuin niiden pitäisi olla jo prosessin alkuvaiheessa kovien tai pehmeiden vedosten avulla.

Wild Format -oppaiden tarkoituksena on lisätä tietoisuutta ja ymmärrystä siitä, millaisia hulluuksia laajakuvatulostuslaitteilla voidaan luoda lattioista lampunvarjostimiin ja kaikkeen siltä väliltä.

Nämä oppaat ovat tulleet mahdollisiksi Digital Dotsin kanssa yhteistyössä toimivan valmistajaryhmän ansiosta. Tätä artikkelia tukevat EFI, Fujifilm, HP ja Digital Dots.