Vuoden 2022 lopussa pidettiin kaksi sopimuspuolten konferenssia (COP): 27 ilmastoa ja 15 biologista monimuotoisuutta käsittelevää. Molemmat ovat eri aiheita, jotka liittyvät läheisesti toisiinsa ja joilla on yksi yhteinen ongelma: toimintamme vahingoittaa planeettaamme. Ratkaisut ovat hyvin yksinkertaisia: tehdään vähemmän sitä, mikä aiheuttaa ongelman, ja enemmän sen korjaamiseksi.

Molemmissa oli muitakin yhteisiä piirteitä: yhteisymmärrys siitä, että niiden, joilla on suurin vaikutus ongelmiin, olisi korvattava ne, jotka joutuvat kärsimään ongelmista, jotta he voisivat sopeutua ja jossain määrin selviytyä siitä, mitä heille tapahtuu, ja jotta he eivät joutuisi kulkemaan samaa tietä kuin me. Lisäksi on sovittava, että jotain on tehtävä ja että on asetettava tavoitteita ja päämääriä. Molempien kannalta on tärkeää, että kaikki tämä toteutetaan, ja tällä hetkellä näin ei tapahdu. Kuten kaikki hyvät liikemiehet tietävät, suunnitelmilla ei saavuteta mitään – tärkeintä on niiden mukaisten toimien toteuttaminen.

Mitä sovittiin

COP 27:ssä (ilmasto) vuosikymmeniä kestäneet keskustelut korvauksista päättyivät sopimukseen, jonka mukaan ilmastokatastrofeista kärsineille haavoittuville maille myönnetään rahoitusta ”tappioiden ja vahinkojen” korvaamiseksi. Kääntöpuolena on se, ettei ole olemassa vakaata suunnitelmaa tai yksityiskohtia eikä edes rahastoa – tästä keskustellaan COP 28:ssa myöhemmin tänä vuonna. Aiemmin sovittu rahoitus kehitysmaiden auttamiseksi siirtymään vähähiiliseen kehitykseen ei edelleenkään ole aikataulussa, jotta vuonna 2020 asetettua tavoitetta voitaisiin saavuttaa.

Akateeminen tutkimus on lisännyt aiheen painoarvoa ja objektiivisuutta: World Weather Attribution -aloite on useiden eri puolilla maailmaa sijaitsevien yliopistojen välinen yhteistyö, jonka tarkoituksena on analysoida äärimmäisiä sääilmiöitä ja määrittää ilmastonmuutoksen osuus. Tämä voi auttaa edistymään, mutta kuten Yhdysvaltain ilmastolähettiläs John Kerry varoitti, rikkailta mailta tarvitaan kiireellisiä toimia. ”Olen kertonut saarivaltioiden, haavoittuvien maiden, pienten afrikkalaisten valtioiden ja muiden sellaisten maiden lisääntyneestä turhautumisesta ja vihasta eri puolilla maailmaa, jotka tuntevat joutuneensa uhriksi sen vuoksi, että niiden osuus päästöistä on häviävän pieni”, hän sanoi. ”Ja silti [ne] maksavat erittäin korkean hinnan. Seitsemäntoista niistä 20 maasta, joihin ilmastokriisi on vaikuttanut eniten maailmassa, on Afrikassa, ja silti 48 Saharan eteläpuolisen maan osuus kaikista päästöistä on 0,55 prosenttia.”

Parannussuunnitelmat eivät tällä hetkellä ole aikataulussa, jotta lämpeneminen pysyisi alle 1,5 °C:ssa, vaikka ne kaikki toteutettaisiinkin – tästä löytyy kätevä opas https://climateactiontracker.org.

Jotkin lupaukset näyttävät unohtuneen: vaikka esimerkiksi 145 valtiota lupasi pysäyttää metsäkadon vuoteen 2030 mennessä, vain 26 niistä liittyi COP27-kokouksessa perustettuun kumppanuuteen. Toivoa kuitenkin on, sillä Brasilian vastavalittu presidentti on sitoutunut kääntämään Amazonin metsien tuhoutumisen laskuun, Yhdysvalloissa on hyväksytty inflaation vähentämistä koskeva laki, johon sisältyy 369 miljardin dollarin suuruinen ilmastoinvestointipaketti, ja Euroopassa on päästy alustavasti sopimukseen uudesta ilmastolainsäädännöstä tulevien toimenpiteiden joukossa.

COP 15:ssä (biologinen monimuotoisuus) sovittiin erittäin lupaavasta sopimuksesta, jonka mukaan 30 prosenttia maapallon maa- ja merialueista on suojeltava vuoteen 2030 mennessä. Tämä kuulostaa hienolta, paitsi että COP10:ssä sovituista Aichi-tavoitteista yhtäkään ei saavutettu täysin; kuten ilmastosopimusten kohdalla, tarina on erittäin hienoja lupauksia, mutta niitä on noudatettava ja rahoitusta on tarjottava.

Ihminen hallitsee suurinta osaa jäättömästä maamassastamme ja muuttaa elinympäristöjä: se rajoittaa ruokailualueita, tuo yöaikaan valoa, joka muuttaa yöeläinten ruokailu- ja parittelutottumuksia, muuttaa maaperän rakennetta ja saastuttaa ilmaa ja vettä sekä tuhoaa tarkoituksellisesti ”tuholaisia”. Villieläimiä häviää – hyönteisistä, jotka ennen ruokki lintuja (ja jotka ennen roiskuivat tuulilasille ajaessa – oletko huomannut, kuinka paljon puhtaampi tuulilasi pysyy puhtaana pitkillä matkoilla?), pölyttäjistä, maaperän hiipivistä olennoista, jotka lisäävät ravinteita ja ylläpitävät rakennetta, aina suurempiin olentoihin. Arvokkaat kasvit ovat katoamassa. Ja ilmastonmuutos lisää tätä, stressaa elämää ja muuttaa muita elämän kiertokulun malleja kaikkien muiden ongelmien lisäksi.

Tämän vuoksi on entistäkin tärkeämpää, että yritykset ja yksityishenkilöt ryhtyvät mahdollisuuksiinsa kuuluviin toimiin sen sijaan, että ne jättäisivät sen vain virallisten johtajien tehtäväksi. Yritykset eivät voi tehdä kaikkea, mutta yksittäisillä toimipaikoilla ja huolellisella valinnalla sijoituskohteista, myös eläkkeistä, sekä ostopolitiikasta voidaan tehdä paljon sekä ilmaston että biologisen monimuotoisuuden hyväksi. Yhdistyneiden Kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteet ja donitsitalouden kaltaiset käsitteet antavat hyvät puitteet työskentelylle.

Voimme myös lisätä äänemme paikallisille tai muille poliitikoille esitettäviin vaatimuksiin. Tämä ei ainoastaan auta edistämään kestävän kehityksen mukaisia toimia, vaan myös pienyritysten kannalta on hyödyllistä, jos esimerkiksi parannetaan energiavarmuutta lisäämällä uusiutuvien energialähteiden osuutta, vähennetään energian kysyntää lisäämällä energiatehokkaiden laitteiden ja tehokkaan eristyksen saatavuutta ja tukemalla niiden rahoittamista, parannetaan julkista liikennettä sekä pyöräily- ja kävelyreittejä niin, että yhä harvempi tarvitsee autoa päästäkseen töihin, sekä parannetaan joukkoliikennettä ja pyöräily- ja kävelyreittejä. Yhteydet biologiseen monimuotoisuuteen eivät ole yhtä ilmeisiä, mutta ne ovat silti olemassa; niiden tutkiminen voi tarjota mielenkiintoista ajattelemisen aihetta.

Kannen kuva on Markus Spisken tekemä.