Mikä on painotoiminnan ja kestävän kehityksen tavoitteiden välinen yhteys?

Regina Wilhelm, Brother At Your Side -yhtiön kestävän kehityksen ja ympäristöasioiden johto, toistaa, että painotalojen on tärkeää noudattaa YK:n kestävän kehityksen tavoitteita.

Puhutaan kestävyydestä – Mutta miksi?

Kestävä kehitys on niin sanottu aikamme muotisana: kaikki puhuvat siitä – mutta tietävätkö kaikki, mitä se tarkalleen ottaen on? Kestävyydellä ei ole virallista määritelmää, mikä saattaa olla yksi syy sen inflaationomaiseen käyttöön näinä päivinä. Siitä huolimatta termiä kannattaa tutkia. Kestävyyden käsitteellä tutkitaan taloudellisen kehityksen, ympäristön laadun ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden välistä suhdetta.

Tämä käsite on kehittynyt vuodesta 1972 lähtien, jolloin kansainvälinen yhteisö tutki ensimmäisen kerran elämänlaadun ja ympäristön laadun välistä yhteyttä Tukholmassa pidetyssä Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöalan konferenssissa. Vuonna 1987 keskusteluun nousi termi ”kestävä kehitys”, joka määritellään ”kehitykseksi, joka tyydyttää nykyisen sukupolven tarpeet vaarantamatta tulevien sukupolvien kykyä tyydyttää omat tarpeensa”(Brundtland G.H., 1987). Siitä lähtien keskityttiin ihmisten taloudellisten ja sosiaalisten tarpeiden tasapainoon yhdessä luonnonympäristön uusiutumiskyvyn kanssa.

Rehellinen, mutta ehkä raju toteamus on: useimmilla nykyisistä talouskäytännöistämme on melko tuhoisia seurauksia elämän luonnollisille perustekijöille. Sanomalla näin se tarkoitti myös sitä, että nykyiset elämäntapamme heikentävät tulevien sukupolvien hyvinvointia. Kaikki tämä on vastoin edellä mainittuja kestävän kehityksen tavoitteita. Esimerkkejä tästä kehityksestä ovat laajamittainen metsäkato, valtamerten liikakalastus ja hedelmällisen viljelysmaan häviäminen, jotka kaikki osoittavat, että olemme kaukana tasapainosta ihmisten sosiaalisten ja taloudellisten tarpeiden ja ympäristön uusiutumiskyvyn välillä. Tilanne on vielä pahempi, kun otetaan huomioon, että pelkästään ilmastonmuutoksen ja biologisen monimuotoisuuden häviämisen aiheuttamat kustannukset voivat olla noin neljännes maailman bruttokansantuotteesta vuoteen 2050 mennessä(Umwelt Bundesamt, 2023).

Tämä epätasapaino käy vielä selvemmin ilmi, kun tarkastellaan käsitettä ”Earth Overshoot Day”, jonka määrittää vuosittain ajatushautomo Global Footprint Network. Earth Overshoot Day merkitsee päivää, jolloin ihmiskunta on käyttänyt loppuun ”luonnon budjetin” vuodeksi1. Ihmiskunnan ekologinen jalanjälki ja maapallon biokapasiteetti ovat erkaantuneet toisistaan siinä määrin, että planeettamme resurssit riittävät enää heinäkuun loppuun asti. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmiskunta käyttää luonnon uusiutuvat resurssit loppuun reilussa puolessa vuodessa, jolloin meillä on loppuvuoden ajan ekologinen vaje. Näin ollen ihmisen elämäntapa vaatii luonnonvaroja 1,75 maapallon verran käytettävissä olevan yhden maapallon sijasta.

Näin ollen pitäisi käydä selväksi, että ”business as usual” -lähestymistapa, jossa teollisuusmaat säilyttävät resurssi-intensiiviset taloutensa ja kehitysmaat ja nousevan talouden maat omaksuvat nämä taloudet, ei ole toteuttamiskelpoinen tie. Sen vuoksi tarvitaan siirtymistä kohti kestävyyttä, joka toimii ekologisten suojakaiteiden puitteissa ja säilyttää luonnonpääoman. Kestävien käytäntöjen tulisi yhdistää ekologia ja talous myönteisesti ja siten lisätä sosiaalista hyvinvointia. Yleisenä tavoitteena on talous, joka on sopusoinnussa sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien tekijöiden kanssa.

Ymmärrettävästi tämä saattaa kuulostaa liian epäitsekkäältä liike-elämän kannalta, MUTTA: kaiken tämän taustalla ei ole vain halu tehdä jotain hyvää, vaan pikemminkin oman olemassaolon jatkumisen varmistaminen – ja pyrkimykset kohti konkreettisia taloudellisia etuja, kuten elämänlaadun ja siten sijainnin varmistaminen tai yksinkertaisesti asiakkaiden suosio. Näin ollen tämä tarkoittaa myös sitä, että ympäristönsuojelu ja taloudellinen kehitys eivät ole vastakohtia, vaan ne ovat riippuvaisia toisistaan. Näin ollen meidän olisi toimittava mottona ”maksa nyt, hyödy myöhemmin” tai ”suunnittele huomista varten, jotta olet olemassa vielä ylihuomenna”. Kaiken tämän taustalla on se, että on erittäin vaikeaa ja/tai kallista täyttää hallitusten, asiakkaiden tai muiden sidosryhmien kasvavat kestävyysvaatimukset, jos aloitamme myöhään. Tietenkin yleinen ”eläminen rastilla” on syntynyt kapitalistisesta järjestelmästämme – joka on viallinen mutta paras järjestelmä, joka meillä on käsillä.

Esimerkkinä siitä, miten yritykset voivat parantaa toimintaansa toteuttamalla aitoja kestävän kehityksen toimia, on ulkoilualan tuotemerkki Patagonia. Vaikka se on voittoa tavoitteleva yritys, se on sitoutunut ympäristönsuojeluun esimerkiksi Earth Tax -veron avulla, jolla se lahjoittaa 1 prosentin tuloistaan ekologisiin hankkeisiin jo vuodesta 1985 lähtien; äskettäin perustetun Home Planet Fund -rahaston avulla, jonka on tarkoitus toimia Patagonian ”aktivistisena haarana”; keskittymällä kierrätyskuitujen ja ekologisen puuvillan käyttöön yhtenä alan ensimmäisistä yrityksistä 1990-luvun puolivälistä lähtien – nykyään 85 prosenttia Patagonian synteettisistä kuiduista kierrätetään, ja yritys toteaa, että sen tuotteisiin ei käytetä uutta fossiilista öljyä vuoteen 2025 mennessä. Pidentääkseen tuotteidensa elinkaarta Patagonia perusti Pohjois-Amerikan suurimman korjauspalvelun ja avasi toisen Amsterdamissa. Samoilla perusteilla tuotemerkki harjoittaa tuotteidensa uudelleenostoa ja -myyntiä second hand -alustalla.

Kun muut yritykset lupaavat ilmastoneutraaliutta CO2-kompensaation avulla metsitysprojekteja hyödyntäen, Patagonia pyrkii vähentämään päästöjä omassa liiketoiminnassaan. Tässä yhteydessä Patagonia keskittyy materiaalituotantoonsa, joka aiheuttaa yli 87 prosenttia sen kasvihuonekaasupäästöistä.

Avoimuus on toinen keskeinen näkökohta pyrittäessä kohti kestävämpää kehitystä. Patagonia noudattaa läpinäkyvää ja rehellistä lähestymistapaa: yritys suunnitteli aiemmin saavuttavansa ilmastoneutraaliuden vuonna 2025, mutta joutui lykkäämään tätä tavoitetta vuoteen 2040. Vaikka tätä voidaankin pitää askeleena taaksepäin, Patagonian toimia voidaan tukea edellä mainituilla todellisilla ponnisteluilla sekä avoimilla reaktioilla, kun se myöntää, että alun perin asetetun tavoitteensa kanssa se pyrki aluksi liian korkealle.

Tämän luettuaan voi miettiä, miten tämä yritys menestyy taloudellisesti. Yrityksen liikevaihto on 1,5 miljardia Yhdysvaltain dollaria ja se työllistää noin 3 300 henkilöä. Kun muut ulkoiluyritykset kompuroivat tai kasvavat paljon hitaammin, Patagonia näyttää olevan immuuni talouskriiseille. Patagonia on ympäristötietoinen ulkovaatteiden tuotemerkki, ei ainoastaan kierrätyskankaiden käytön vuoksi vaan myös erilaisten ohjelmien vuoksi, joita se on toteuttanut ympäristövaikutustensa vähentämiseksi.

Näin ollen Patagonia liiketoimintayksikkönä tekee todellista työtä ja yhdistää sitoutumisensa ydinliiketoimintaan sen sijaan, että se ostaisi itsensä ulos esimerkiksi metsänistutushankkeilla. Markkinat todistavat, että he ovat oikeassa: Patagonia on nykyään yksi vahvimmista ulkoilubrändeistä, ja se on ollut sitä jo jonkin aikaa. Se on erilainen, vastuullinen tapa näyttää esimerkkiä yrityksille, jotta ne tiedostaisivat vastuunsa kapitalistisessa järjestelmässä.

Kun olemme alustaneet menestyksekkään kestävyystarinan avulla, siirrymme kohti painoteollisuutta ja tärkeää kestävyyskehystä, Agenda 2030:a ja sen kestävän kehityksen tavoitteita.

Kestävän kehityksen tavoitteet – kompassi painotalouden kestävälle toiminnalle?

Yksi tapa järjestää toimintansa kestävämmäksi on ottaa huomioon kestävän kehityksen tavoitteet. Kansainvälinen yhteisö päätti vuonna 2015 Agenda 2030:sta ja sen kestävän kehityksen tavoitteista – ne ovat suunnitelma ihmisille, planeetalle ja hyvinvoinnille vuoteen 2030 mennessä sekä symboli tavoitteista, joihin ihmiset ympäri maailmaa ovat tarttuneet paremman tulevaisuuden puolesta. Yleisesti ottaen 17 tavoitetta voidaan kuvata kiireellisenä kehotuksena toimia kaikkien maiden – kehittyneiden ja kehitysmaiden – globaalissa kumppanuudessa. Niissä tunnustetaan, että köyhyyden ja muiden puutteiden poistaminen on yhdistettävä strategioihin, joilla parannetaan terveydenhuoltoa ja koulutusta, vähennetään eriarvoisuutta ja edistetään talouskasvua – samalla kun torjutaan ilmastonmuutosta ja suojellaan valtameriä ja metsiä. Tämän toisiinsa kytkeytyviä tavoitteita sisältävän asialistan periaate perustuu ymmärrykseen siitä, että todellinen kestävyys voidaan saavuttaa vain, jos taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä huolenaiheita pidetään yhtä tärkeinä ja jos kaikki tärkeimmät toimijat eli hallitukset, kansalaisyhteiskunta, yrityssektori ja kansalaiset ovat edustettuina tässä prosessissa.

Kun tämä on todettu, tarkastellaan tarkemmin, miten kestävän kehityksen tavoitteet voidaan yhdistää painotoimintaan. Tässä blogissa keskitytään vastuullista kulutusta ja tuotantoa koskevaan SDG 12:een ja sen alatavoitteisiin, sillä tämä SDG on yksi, ellei jopa kaikkein tärkein SDG liike-elämän kannalta. On tunnustettu, että perustavanlaatuiset muutokset yhteiskunnallisissa tuotanto- ja kulutustapoissa ovat keskeisiä maailmanlaajuisen kestävän kehityksen saavuttamisen kannalta.

SDG 12: Vastuullinen kulutus ja tuotanto

Vastuullisen kulutuksen ja tuotannon merkitys jokapäiväisessä elämässämme on kasvanut. Nykyisessä globalisoituneessa maailmassa ihmiset ostavat erilaisia kulutustavaroita, jotka on tuotettu osittain tai kokonaan maailman eri maissa. Taloudellisen edistyksen ja vaurauden merkityksen ohella erilaisten kulutustavaroiden kulutus palvelee ihmisten ravinnon, asumisen, liikkumisen ja viihteen tarpeita ja mahdollistaa yksilöllisen elämäntavan. Näin ollen kulutus ja tuotanto ovat mahdollistaneet yhteiskuntien ja talouksien kukoistuksen. Vallitsevat kulutus- ja tuotantotottumuksemme aiheuttavat kuitenkin valtavaa energian ja luonnonvarojen käyttöä, ja niillä on todellisia pitkän aikavälin vaikutuksia ihmisiin ja ympäristöön. Siksi resurssitehokkuuden ja kestävyyden pitäisi olla normatiivinen käytäntö sekä talouden tuotantopuolella että kuluttajien elämäntavoissa. Jotta tuotanto- ja kulutusmalleistamme tulisi vastuullisempia, on noudatettava elinkaariajattelua. Tuotteita on tarkasteltava ”kehdosta hautaan”, jolloin vastuu tuotteen elinkaaren jokaisesta vaiheesta, kuten luonnonvarojen louhinnasta, tuotannosta, jakelusta, käytöstä, jätehuollosta ja uudelleenkäytöstä, on otettava (paremmin) huomioon.

SDG 12 koostuu 11 tavoitteesta ja 13 indikaattorista, jotka on kehitetty lähinnä maan hallituksen kontekstia varten, mutta joita voidaan soveltaa myös yrityskäytäntöihin. Alla olevassa taulukossa luetellaan alatavoitteet ja indikaattorit, joita voidaan soveltaa myös painoteollisuuden kontekstissa.

Taulukko 1: SDG 12: Valitut alatavoitteet ja indikaattorit.

Lähde: SDG Tracker(https://sdg-tracker.org/sustainable-consumption-production)

Yksi alatavoite sopii erityisen hyvin painotoimintaan, ja sen vuoksi tarkastellaan tarkemmin alatavoitetta 12.4, joka koskee kemikaalien ja jätteiden vastuullista hallintaa. Tätä taustaa vasten on todettava, että joissakin perinteisissä painomenetelmissä käytetään voimakkaita kemikaaleja, kuten valkaisuaineita ja formaldehydiä, jotka voivat olla haitallisia ympäristölle ja niiden kanssa työskenteleville. Kun otetaan huomioon maailmanlaajuiset vesihaasteet, joista tärkeimpiä ovat veden niukkuus ja pilaantuminen, voidaan katsoa, että painotoiminnalla voi olla huomattava vaikutus veden saatavuuteen ja laatuun maailmanlaajuisesti. Erityisesti perinteiset painomenetelmät kuluttavat valtavasti vettä ja päästävät paljon jätevettä painoprosessiin. Jäteveden sisältämät kemikaalit voivat vaikuttaa paikalliseen ekosysteemiin tai ihmisiin, jotka käyttävät vettä kalastukseen, pesuun tai jopa juomiseen. Tässä yhteydessä on myös syytä mainita, että tekstiili- ja vaatetusteollisuus on vastuussa noin 20 prosentista maailman teollisuuden vedenkulutuksesta, ja myös painoteollisuus on yhteydessä tähän.

Tässä yhteydessä voidaan lyhyesti mainita yhteys muihin kestävän kehityksen tavoitteisiin, nimittäin vettä ja sanitaatiota koskevaan SDG 6:een ja osittain veden alla elämistä koskevaan SDG 14:ään. Tätä yhteyttä voidaan korostaa erityisesti siksi, että joissakin perinteisissä tekstiilien painomenetelmissä käytetään usein kemikaaleja, jotka voivat olla haitallisia veden laadulle ja meren eliöstölle, kun ne pääsevät vesistöön. Yksityiskohtaisempi katsaus näiden kahden tavoitteen alatavoitteisiin ja indikaattoreihin löytyy täältä ja täältä. Koska nämä ankarat kemikaalit voivat joutua jokiin tai muihin vesilähteisiin, jos niitä ei hävitetä oikein, ne voivat jopa vahingoittaa kasveja ja eläimiä ja mahdollisesti päästä ravintoketjuun sekä vahingoittaa käyttäjää, jos niitä ei käsitellä huolellisesti. Tämän sanottuaan nämä vaikutukset voidaan liittää myös hyvää terveyttä ja hyvinvointia koskevaan SDG 3:een.

Verrattuna tällaisiin painotoiminnan mahdollisiin ympäristövaikutuksiin digitaalinen tekstiilipainatus on kestävämpi painomenetelmä. Perinteisistä painomenetelmistä poiketen digitaalinen tekstiilipainatus ei vaadi kohtuuttomia määriä vettä esimerkiksi seulojen ja muiden laitteiden puhdistamiseen. Lisäksi digitaalisessa tekstiilipainossa käytetään vesipohjaisia painovärejä, jotka eivät sisällä voimakkaita haitallisia kemikaaleja, mikä tekee siitä turvallisemman ja ympäristöystävällisemmän vaihtoehdon. Näin ollen, kun keskitytään kemikaaleihin ja jätteisiin, kuten alatavoitteessa 12.4, digitaalinen tekstiilipainanta on kestävämpi vaihtoehto kuin perinteiset painomenetelmät. Ottamalla käyttöön kestävämpiä painomenetelmiä painoteollisuus voi edistää kestävän kehityksen tavoitteen 12 saavuttamista ja auttaa vähentämään tekstiiliteollisuuden ympäristövaikutuksia.

On tärkeää, että tunnustetaan erilainen näkökulma kestävän kehityksen tavoitteisiin ja niiden yhteyteen yksityisen sektorin kanssa yleensä. Kestävän kehityksen tavoitteiden kehys on harkittu harkitusti maailmanyhteisössä, ja se edustaa ajankohtaisia ja merkittäviä asioita. Toisin sanoen nämä 17 tavoitetta on valittu järjen mukaan. Tästä pääsemmekin joskus unohdettuun tosiasiaan: sen lisäksi, että yritykset vaikuttavat ympäristöön, ympäristö voi myös vaikuttaa yrityksiin. Tämä on niin sanottu sisä-ulkoinen ja ulkoinen suhde. Ilmastonmuutoksen jatkuessa ympäristövaikutusten odotetaan laajenevan, ja yritysten on sopeuduttava ja sopeuduttava ympäristöriskeihin.

Tutustutaanpa tässä yhteydessä hieman tarkemmin veden aiheeseen. Voidaan kysyä: Mitä kuuluu yrityssektorille, kun pohditaan omaa suhdettaan veteen, esimerkiksi veden kulutukseen ja saastumiseen? Vastaus on, että on olemassa veteen liittyviä riskejä, jotka voivat vaikuttaa yrityssektoriin – esimerkiksi veden niukkuus ja mahdollinen vedenkäytön kynnysarvo sekä ilmastonmuutoksesta johtuva tulvien lisääntynyt todennäköisyys. On selvää, että näillä riskeillä voidaan katsoa olevan suuri vaikutus muun muassa teollisuustuotantoon. Tämän esimerkin avulla on tarkoitus osoittaa, että ympäristönsuojelu ja taloudelliset edut eivät välttämättä ole vastakkaisia. Pikemminkin ympäristötietoinen käyttäytyminen tukee ympäristöä koskevia olosuhteita, joissa oma jatkuva olemassaolo turvataan. Yksi tapa löytää kompassi tällaiselle toiminnalle on Agenda 2030 ja sen kestävän kehityksen tavoitteet. Kestävän kehityksen tavoitteet eivät siis ole vain kehotus toimintaan, vaan ne ovat myös välineitä, joiden avulla voidaan toimia kohti kestävämpää kehitystä, josta yrityssektori loppujen lopuksi hyötyy itse.