Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen näyttää päällisin puolin melko suoraviivaiselta, ei tietenkään yksinkertaiselta tai helpolta, mutta suoraviivaiselta: on vain lopetettava niiden aiheuttavien asioiden tekeminen. Vähennetään energiankulutusta, siirrytään uusiutuviin energialähteisiin, vähennetään jätettä ja niin edelleen.
Mutta kun tarkastellaan asiaa syvemmälle, syntyy lisää mutkia, eikä vähiten kysymyksiä siitä, mitä tapahtuu niille ihmisille, joiden toimeentulo riippuu hiilitaloudesta. Ja sijoituksille, erityisesti eläkerahastoille. Miten kulutuksen vähentäminen vaikuttaa valmistusteollisuuteen? Tässä kohtaa ”oikeudenmukainen siirtymä” tulee kuvaan mukaan.
Käytössä on muitakin termejä, mutta kaikkien tarkoituksena on välittää sama merkitys: miten tarvittavat muutokset tehdään oikeudenmukaisella tavalla, joka ei vahingoita ihmisten toimeentuloa ja josta kaikki hyötyvät. Kyse on kestävyyden kaikkien kolmen pilarin – ympäristön, yhteiskunnan ja talouden – kattamisesta. Työskentely YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti. Onnistuakseen aidosti on aloitettava alusta, kuunneltava ihmisten pelkoja ja huolenaiheita, varmistettava, että ne otetaan huomioon, ja otettava kaikki mukaan.
Se on suuri haaste yhteiskunnalle, sillä mahdolliset voittajat ja häviäjät eivät ole kaikki tasaisesti jakautuneet, eivätkä ne ole aina ilmeisiä, ja potentiaalinen uusi työ ei välttämättä aina sijaitse samoilla paikkakunnilla kuin siellä, missä työtä menetetään, eivätkä vaadittavat taidot ole samoja. Se edellyttää paljon suunnittelua, josta osa on jo tapahtunut vuosien varrella, mutta suurta osaa ei ole vielä edes ajateltu.
On luonnollisesti joitakin hyvin helposti toisiinsa kytkeytyviä muutoksia – siirtyminen kohti suurempaa energiatehokkuutta rakennetussa ympäristössä voi viedä työpaikkoja energiayhtiöiltä, mutta lisätä työpaikkoja energian jälkiasennuksissa ja koko niiden taustalla olevassa verkostossa; menestyksekäs siirtyminen pois öljynporauksesta edellyttää, että alan ammattitaitoisia insinöörejä ja teknistä henkilöstöä käytetään suunnitteluun, valmistukseen, asennukseen ja huoltoon uusiutuvien energialähteiden alalla. Tätä varten tarvitaan koulutusohjelmia. Muita ei vielä täysin ymmärretä yhteiskunnan monimutkaisessa verkostossa, joka perustuu pikemminkin tavaroiden kuin palveluiden myyntiin – esimerkiksi kaasun myyntiin lämpimien kotien ja työpaikkojen sijaan – ja jolla on näin ollen vain vähän kannustimia tuotannon vähentämiseen. Lisäksi fossiiliset polttoaineet ovat juurtuneet hyvin syvälle maailmanlaajuiseen rahoitusinfrastruktuuriin ja hallituksiin. Tämä edellyttää ajattelutavan muutosta, ajattelutapamme muuttamista.
Oikeudenmukaisuuden puute näkyy jo nyt joissakin politiikoissa: hiilidioksidipäästöjen hinnoittelun lisäämisellä, olipa kyse sitten veroista tai muista mekanismeista, on suurempi vaikutus pieniin yrityksiin, joilla on alhaisemmat katteet, ja pienituloisiin kotitalouksiin. Oikeudenmukaisen siirtymän varmistamiseksi tätä on lievennettävä vastatoimenpiteillä, joilla tasataan vaikutuksia: yksi tapa on esimerkiksi myöntää tukea energiatehokkuuden parantamiseen tai ilmainen tai voimakkaasti tuettu julkinen liikenne, jolla tasapainotetaan polttoainekustannusten nousua. Joissakin hallintojärjestelmissä näitä toimia on myös käytössä tai suunnitteilla.
Suuri osa tästä ei ehkä vaikuta suoraan toimialamme kannalta merkitykselliseltä, koska se edellyttää muutoksia osavaltio- tai hallitustasolla, mutta myös uusia liiketoimintamalleja on otettu käyttöön, ja oma yrityksesi voi tehdä jotain. Alankomaissa organisaatiot voivat ostaa valoa palveluna sen sijaan, että ne ostaisivat valaisimia ja lamppuja, jolloin vältetään investoinnit, joita tarvitaan valaistuksen uudistamiseen energiatehokkuuden parantamiseksi. Tarjoaja asentaa, käyttää ja ylläpitää laitteet kuukausittaista palvelumaksua vastaan, joten sen edun mukaista on varmistaa, että komponentit ovat pitkäikäisiä ja helppohoitoisia. Huoltosopimukset sisältävät valotason ja energiansäästön. Singaporelainen yritys tarjoaa jäähdytystä palveluna, ja sen malli on samankaltainen ja käyttäjille koituu energiansäästöhyötyjä. Meillä on jo palvelumalleja digitaaliseen tulostukseen ja pay per click -palveluihin; käsite ei ole uusi tulostuksessa. Ajattelemalla konkreettisesti, luovasti ja yhteistyössä kaikki voivat vaikuttaa myönteisesti.
Hyvä tapa aloittaa on kuunnella asiakkaita ja tavarantoimittajia, henkilöstöä ja naapureita, selvittää, mitä muutoksia on tulossa, mistä he ovat huolissaan, mitä muutoksia tarvitaan ja miten voit sopeutua. Jos esimerkiksi olet pienyritys kaupungin ulkopuolella sijaitsevalla teollisuusalueella, jossa on huonosti julkisia liikennevälineitä, ja henkilökunta on huolissaan bensiinin hinnoista, et voi muuttaa julkista liikennejärjestelmää. Myös yhteiskäyttöautovaihtoehdot ovat rajalliset, jos henkilöstöä on vain kourallinen ja eri suunnista tulevia työntekijöitä. Samalla teollisuusalueella sijaitsevien yritysten ryhmä voisi kuitenkin liittyä yhteen ja perustaa autojen yhteiskäytön, mikä auttaisi hallitsemaan matkakustannuksia. Tämä olisi molemminpuolinen voitto, sillä se auttaisi vähentämään hiilidioksidipäästöjä ja hillitsemään elinkustannuksia.
Joitakin asioita, joita kannattaa miettiä, ovat seuraavat: Mitä meidän on muutettava teollisuudessamme? Miten voimme valmistautua siihen? Mitä liiketoimintamalleja on mietittävä uudelleen? Keitä meidän on koulutettava uudelleen, kun nykyiset työpaikat katoavat, jotta voimme varmistaa, että heille avautuu uusia työpaikkoja? Kuinka joustavia meidän on oltava? On tärkeää, että emme pelkää kokeilla ja puhua ääneen. Mutta ennen kaikkea kuuntelemista.
Pääkannen kuva: Kuva: American Public Power Association on Unsplash.