Ovatko biopohjaiset synteettiset aineet ratkaisu ilmastokriisiin?

The Good Factoryn perustaja Sam Taylor kertoo, kuinka tärkeää tekstiiliteollisuudelle on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja kuinka biopohjaisten synteettisten materiaalien käyttöönotto ja skaalaaminen voisi tarjota ratkaisuja.

On yleisesti tunnettu tosiasia, että Scope 3 -päästöt ovat ne, joissa brändin hiilijalanjälki on suurin. Ja niitä on haastavinta hallita ja vähentää. Vaikka puuvillan vedenkulutuksesta on vuosien varrella puhuttu paljon, se ei ota huomioon sitä, että yli 60 prosenttia tuotetuista tekstiileistä on synteettisiä. Perinteisesti ne on johdettu raakaöljystä tai pikemminkin öljyn louhinnan jätetuotteista. Ja vaikka niitä voidaan kutsua ”jätteeksi”, joka muodostaa 10 prosenttia louhitusta raakaöljystä, öljy-yhtiöt saavat siitä 40 prosenttia voitoistaan. Ja jos jotain tiedämme öljystä, se tuottaa paljon kasvihuonekaasupäästöjä.

Jonkin aikaa näytti siltä, että ongelmamme olisi voitu ratkaista ottamalla käyttöön kalastusverkoista ja muovisista kokispulloista peräisin olevia kierrätettyjä synteettisiä aineita. Vuodesta 1950 lähtien olemme tuottaneet 6,3 miljardia tonnia neitseellistä muovijätettä, josta 91 prosenttia ei ole koskaan kierrätetty. Monet kierrättäjät ovat riippuvaisia valtion tuesta ja joko palkattomasta tai matalapalkkaisesta keräyksestä. Läpinäkymätön jäljitettävyys raaka-ainevaiheessa, mikä ei auta Scope 3 -päästöjen hallinnassa eikä toimitusketjun luotettavuudessa. On monia tarinoita PET-pulloista, jotka kulkevat suoraan pullon tuottajalta kierrättäjälle pullon tuotannon lopettamisesta aiheutuvien kustannusten tai laatuvirheiden vuoksi.

Tulkaa uuden sukupolven synteettisten aineiden joukkoon; biopohjaiset. Nämä ovat tuotteita, joilla on samankaltaiset ominaisuudet kuin öljystä valmistetuilla synteettisillä aineilla, mutta joiden raaka-aine on osittain tai kokonaan peräisin uusiutuvista luonnonvaroista, kuten maissitärkkelyksestä, sokeriruo’osta ja kasviöljyistä, vain muutamia mainitakseni. Teknisesti nämä ovat edelleen muoveja, ja niiden biohajoavuus ja kierrätys on tällä hetkellä rajallista. Kindra Fibers on tosin käynnistänyt tänä vuonna biopohjaisen ja biohajoavan polyesterinsä tuotannon laajentamishankkeen. Oma BioAce-hankkeemme, jossa tutkitaan risiiniöljystä valmistetun polyamidin mekaanista kierrätystä, valmistuu lähiaikoina. Seuraavat 5 vuotta ovat lupaavia.

Valitettavasti ei ole olemassa kattavaa vastausta siihen, ovatko biopohjaiset synteettiset materiaalit ratkaisu ilmastokriisiin. Se riippuu jokaisesta raaka-aineesta ja prosessista, joka sen on käytävä läpi ennen kuin siitä voidaan tehdä hartsia. PA10,10, joka valmistetaan risiiniöljystä, ei kilpaile ravinnonlähteistä, sillä se kasvaa Kiinassa ja Intiassa hyvin karuissa olosuhteissa eikä tarvitse kastelua tai lannoitteita kasvaakseen. Kun ilmastonmuutos vaikuttaa näillä alueilla nopeammin, se voi olla tuloja tukeva viljelykasvi puuvillanviljelijöille, joiden sato on jo nyt laskussa. Puuvilla kulkee kuitenkin yli 11 000 mailia, ennen kuin siitä tehdään lankaa. Tosin matka ei ole kovin erilainen kuin joillakin kierrätetyillä polyamidilangoilla.

Viljelymenetelmillä on suuri merkitys sille, kuinka ympäristöystävällisiä uusiutuvat luonnonvarat ovat. Jos metsiä hävitetään samalla kun maata muokataan sokeriruo’on kaltaisen monokulttuurisen viljelykasvin viljelyyn, biologiselle monimuotoisuudelle ja maaperän terveydelle aiheutuva vahinko on suurempi kuin hyöty, joka saadaan käyttämällä hiiltä sitovaa raaka-ainetta kierrätysmuovin sijasta. Jopa silloin, kun otetaan huomioon, että hartsin LCA-analyysien mukaan kasvihuonekaasupäästöt vähenevät 77 prosenttia neitseelliseen polyesteriin verrattuna. Tosin LCA-analyysejä vertailtaessa on varmistettava, että vertaillaan tuotteen todellista elinkaarta ja tuotantoa. Jos raaka-aine on jalostettu hiiltä käyttävässä laitoksessa eikä maakaasulla toimivassa laitoksessa, hiilijalanjälki on suurempi. Sitä ei toisinaan oteta huomioon.

Energiakustannusten noustessa ja voittomarginaalien pienentyessä entisestään kaikki etsivät kuituja, joita voidaan käsitellä ja tulostaa alhaisemmissa lämpötiloissa ja vähemmillä resursseilla. Yksi PA10,10:n eduista on se, että se on nopeampi värjätä ja painaa ja että se käyttää vähemmän vettä ja alhaisemmissa lämpötiloissa kuin PA6,6 (tavanomainen polyamidi), mikä pienentää sen hiilijalanjälkeä entisestään. Väristandardeja on kuitenkin vaikeampi sovittaa yhteen kuin tavanomaisten polyamidien kohdalla. PA10,10:n hartsitoimittajan LCA-tutkimuksen mukaan kasvihuonekaasupäästöt vähenevät 55 prosenttia verrattuna PA6:een, ja PA10,10:n joustokankaiden patentin omistavan kankaiden toimittajan Brugnolin LCA-tutkimus osoittaa, että sen kankaiden päästöt vähenevät 25 prosenttia verrattuna PA6,6:een.

Ei ole epäilystäkään siitä, että tämä tuoteryhmä jatkaa kasvuaan. Ennusteiden mukaan biomuovit kasvavat 25 prosenttia seuraavien neljän vuoden aikana. Kindran biopohjaisen ja biohajoavan polyesterin skaalaamisen lisäksi Invista lisää päämallistoonsa vuoden 2024 alussa osittain biopohjaista lycraa. Dyeema lanseerasi vuonna 2020 osittain biopohjaisen lankansa, jossa 1 metrinen tonni tuottaa 5 metristä tonnia vähemmän hiilidioksidiekvivalenttia kuin sama määrä fossiilipohjaista Dyneemaa. Vaikka Dyneema työskentelee tällä hetkellä massatasemenetelmällä, joten biopohjaisten aineiden prosenttiosuudet eivät ole tällä hetkellä tiedossa, he pyrkivät siihen, että Dyneema olisi 60-prosenttisesti biopohjainen vuoteen 2030 mennessä. Viime vuonna langantoimittaja Radici toi markkinoille Biofeel PLA:nsa, jolla on samanlaiset ominaisuudet kuin polyesterillä mutta joka on 100-prosenttisesti biohajoavaa ja teollisesti kompostoitavaa ja joka on syntetisoitu sokeriruo’osta. Vaikka tämä lanka aiheuttaa joitakin haasteita vaatetustekstiilien tuotannossa, kodintekstiileissä on suuria mahdollisuuksia lähitulevaisuudessa, koska se on vaikeasti syttyvää ja sillä on erinomaiset UV-luokitukset.

Kun lähestymme vuoden 2030 maailmanlaajuisia nettonollatavoitteita, tekstiiliteollisuuden on yhä tärkeämpää vähentää kasvihuonekaasupäästöjään. Vaikka biopohjaiset synteettiset materiaalit aiheuttavat haasteita painatuksen jatkuvuudelle siirryttäessä tavanomaisen ja biopohjaisen välillä, ei ole epäilystäkään siitä, että osa ratkaisua on biopohjaisten synteettisten materiaalien käyttöönotto ja skaalautuminen.

Lisätietoja The Good Factorysta löydät täältä.
Blogin kansikuva: tämä kuva on peräisin Unsplash/Victoria Pressnitzistä .